Muistot    |   Kuolleet

Eeva-Maija Tammekann

Professori Eeva-Maija Tammekann kuoli 12. lokakuuta 2016 Helsingissä. Hän oli syntynyt 9. toukokuuta 1930 Tartossa.

Professori Eeva-Maija Tammekann s. 09.05.1930 k. 12.10.2016

Professori Eeva-Maija Tammekann kuoli 12. lokakuuta 2016 Helsingissä. Hän oli syntynyt 9. toukokuuta 1930 Tartossa.

&nbps;

Tammekann oli poikkeuksellisen tarmokas kirjastoalan uudistaja. Hänen työsarkansa ulottui moninaisista kansainvälisistä tehtävistä yksittäisen kirjaston toimintatapojen kehittämiseen. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1956 ja filosofian lisensiaatiksi 1961. Aluksi hän toimi Helsingin kaupunginkirjastossa ja Tieteellisten seurain kirjastossa. Vuonna 1962 hän siirtyi Jyväskylän yliopiston kirjaston johtotehtäviin ja vuonna 1980 Eduskunnan kirjaston ylikirjastonhoitajaksi.

Hänen kädenjälkensä näkyi toimintatapojen uudistamisessa. Kun Jyväskylän yliopiston kirjasto päätettiin rakentaa, alkoi modernin kirjastorakennuksen suunnittelu. Hänen missionaan oli sovittaa kirjaston palveluorganisaatio uudenlaiseen arkkitehtuuriin. Hänen syvä mielenkiintonsa yhteiskunnan kehittymiseen, koulutukseen ja sivistykseen teki hänestä uupumattoman kirjastojen kehittäjän ja puolustajan.

Sitoutuminen asioiden eteenpäin viemiseen veivät Tammekannin monille avainpaikoille. Hän työskenteli kymmenissä komiteoissa, jotka edistivät kirjastoalan kehittämistä. Tieteellisten kirjastojen keskuskirjastojärjestelmä oli hänen keskeisiä tavoitteitaan. Hän sai tehtäväkseen myös kirjastoalan ensimmäisen professuurin hoidon Tampereen yliopistossa ja oli näin perustamassa alan korkeakoulutusta Suomeen.

Eeva-Maija Tammekann sai työlleen laajaa julkista tunnustusta. Jyväskylän yliopistossa hänet vihittiin kunniatohtoriksi 1990. Eduskunta myönsi hänelle professorin arvonimen vuonna 1992.

Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli kansainvälinen. Perhe muutti Virosta pois Suomeen, Sveitsiin ja Ruotsiin. Nuoruusvuosinaan hän opiskeli Belgiassa ja Ranskassa. Varhaisen kotimaasta lähdön ja ulkomailla vietettyjen nuoruusvuosien jäljiltä hän koki olevansa ”muukalainen kaikkialla”. Kansainväliset tehtävät tulivat hänelle kuitenkin mieluisiksi. Hän toimi useissa Pohjoismaisissa kirjastoalan järjestöissä ja kansainvälisessä kirjastoseura Iflassa.

Tammekannin korkeakouluopinnot antoivat hänelle klassisen sivistyksen, johon sisältyi ranskan, latinan, estetiikan ja kirjallisuuden opintoja. Musiikki, taide ja luonto olivat hänelle virkistyksen lähteitä.

Dramaattiset käänteet kuuluivat hänen elämäänsä. Hän sai olla todistamassa poikkeuksellisia historiallisia tapahtumia vallankaappausyrityksestä Moskovassa kuningatar Elisabetin vierailuun ja olla välittämässä Kekkoselle ulkopoliittiseen kriisiin liittyvää puhelua. Lapsuuden kokemuksiin kuului Neuvostoliiton tankkien vyöryminen hänen kotipihansa ohi, ja hänen perheensä päätyi maanpakoon.

Rakkaus Viroon säilyi läpi hänen elämänsä. Kauniin kotipihan ja meren rannalla vietettyjen kesien muisto pysyi elävänä. Villa Tammekann on entisöity alkuperäiseen muotoonsa ja sen tiloissa toimii Turun ja Tarton yliopistojen yhteinen Granö-keskus.

Mirja Laitinen
Jyväskylän yliopiston kirjasto
Tuula H. Laaksovirta
Päivikki Karhula

Eduskunnan kirjasto

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet
  • Kirjastot