Muistot

Ollitapio Lehtinen 1960–2016

Konserttimestari

Suomen kansallisoopperan 1. konserttimestari Ollitapio Lehtinen kuoli sairauskohtaukseen 4. joulukuuta. Hän oli 56-vuotias, syntynyt Helsingissä 8. elokuuta 1960.

Ollitapio Lehtisen soitossa oli nuoresta pitäen poikkeuksellista musikaalisuutta ja sävyjen ymmärrystä. Huikeana taiturina hän oli jo nuorena monelle esikuva ja innoittaja. Leningradin konservatoriossa suoritettujen opintojen jälkeen hän piti siellä myös ensikonserttinsa vuonna 1980.

Lehtinen suoritti kapellimestaridiplomin vuonna 1991 Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla Jorma Panulan johdolla. Hän on johtanut useimpia maamme sinfoniaorkestereita sekä lukuisan joukon Kansallisbaletin esityksiä, mm. Tšaikovskin Pähkinänsärkijän 49 kertaa.

Lehtinen oli mukana luomassa Suomalaista kamariorkesteria ja vieraili useissa koti- ja ulkomaisissa orkestereissa konserttimestarina.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Ollitapio Lehtinen aloitti Kansallisoopperan orkesterin 1. konserttimestarina vuonna 1987.

Hänen panoksensa orkesterin kasvaessa ja kehittyessä täysiveriseksi ja täysikokoiseksi oopperaorkesteriksi oli merkittävä. Uusi talo antoi mahdollisuuksia, mutta asetti myös vaatimuksia. Tähän kaikkeen piti kasvaa.

Lehtinen oli herrasmies. Häntä ei tavattu käytävillä puhumassa pahaa kollegoistaan tai työnantajastaan. Hän ei tehostanut itseään diivailulla vaan johti esimerkillään.

Nuoretkin soittajat Lehtinen otti lämmöllä vastaan – opasti ja neuvoi – mutta ennen kaikkea hän muisti kiittää. Kollegojen kiittäminen esitysten jälkeen olikin Lehtisen tavaramerkki. Hän pyrki korkeaan taiteelliseen tasoon kannustamalla.

Lehtisen soitto oli sävykästä ja koskettavaa. Jousen ja kielen kosketuspinnassa oli erityislaatuista taikaa; karaatteja ja samettia, joiden sävykirjo tuntui ehtymättömältä.

Vaikeimmatkaan soolot eivät kuulostaneet etydeiltä.

Etenkin romanttisen ohjelmiston parissa Lehtinen oli elementissään. Hän kykeni säilyttämään soitossaan merkillisen vapaudentunteen musiikin ja kapellimestarin antamissa tiukoissakin raameissa.

Lehtisen soittoa oli helppo seurata. Musiikillinen hengittäminen oli pakotonta, ja isokokoisen hahmon olemus kertoi enemmän kuin mitkään sanat.

Voisi ajatella Panulan oppien näkyneen myös tässä: auta, älä häiritse.

Lehtinen kärsi ajoittain terveysongelmista, ja soittaminen ei taatusti aina ollut kevyttä ja helppoa. Maalliset murheet eivät kuitenkaan kuuluneet soitossa. Soittaessaan Lehtinen tuntui olevan vapaa konkretian kurjista kahleista.

Lehtisen viulu on nyt vaiennut, mutta yleisön ja kollegoiden muistoissa se soi edelleen kirkkaana. Surun keskelläkin on hyvä muistaa myös elämän antamia hyviä asioita. Victor Hugon sanoin: ”Ei kuolema mitään ole. Hirvittävää on olla elämättä”.

Ollitapio Lehtinen kosketti muusikkona elämänsä aikana tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Tätä kykyä ei suoda kaikille. Puristakoon nämä kosketetuksi tulemisen muistot kyyneleemme timanteiksi.

Patrik Stenström

Kirjoittaja on Kansallisoopperan orkesterin klarinetisti ja Ollitapio Lehtisen kollega.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet