Muistot

Anna-Liisa Suurpää 1937–2016

Lehtori, oppikirjailija

Englannin ja ranskan lehtori, oppikirjailija Anna-Liisa Suurpää (o.s. Kärki) kuoli 23. marraskuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt Turussa 1937 ja oli kuollessaan 79-vuotias.

Anna-Liisa Suurpää valmistui Helsingin yliopistosta oppiaineinaan englanti, ranska, latina ja estetiikka. Stipendiaattivuosi arvostetussa Bard Collegessa Yhdysvalloissa oli jo aiemmin avartanut lahjakkaan humanistin maailmankuvaa.

Opettajanura alkoi 1965 Käpylän iltaoppikoulussa ja jatkui 1973 Yhtenäiskoulussa.

Toimittuaan välillä kustannustoimittajana ja kääntäjänä Weiling+Göösillä Suurpää palasi opettajaksi. Sibelius-lukioon hän tuli 1992 – koulu kuulemma sopi hänen ”psyko-fyysiseen ominaislaatuunsa”– ja jäi sieltä eläkkeelle 2001.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Opettamisen ohella Anna-Liisa Suurpää toteutti luovuuttaan ja kunnianhimoaan oppikirjailijana 30 vuoden ajan.

Hän oli mukana laatimassa useita englannin kielen menestyssarjoja peruskouluun ja lu­kioon (mm. Action, You Too, English Update) ensin Weiling+Göösillä ja sitten WSOY:llä. Suurpää oli kannustava mentori ja esikuva monille aloitteleville oppikirjailijoille ja toimittajille.

WSOY:n Kirjallisuussäätiö myönsi ansiokkaasta urasta tunnustuspalkinnon 1998.

Anna-Liisa Suurpää eli koko elämänsä kulttuurin ympäröimänä, ja laaja-alainen sivistys heijastui myös avarakatseisuutena ja empaattisuutena.

Pidetty opettaja oli työssään innostava ja korosti aina kulttuurituntemuksen tärkeyttä vieraan kielen opiskelussa.

Työtovereissa arvostusta herätti etenkin Suurpään lämmin kollegiaalisuus sekä luontainen auktoriteetti, ja hänet valittiinkin useisiin koulun kehittämistyöryhmiin.

Hänen näkemyksensä ihannekoulusta oli paikka, jossa tiede ja taide kohtaisivat yhtä lailla arvostettuina ja jossa luovuus kumpuaisi erilaisuudesta.

Vaikka jo kahdeksan vuotta sitten diagnosoitu syöpä verotti vähitellen Anna-Liisan voimia, joie de vivre, elämänilo, säilyi loppuun asti.

Erityistä iloa hänen elämäänsä toivat lastenlapset ja erilaiset kulttuuriharrastukset, joista tärkeimpinä kirjallisuus ja Matti-puolison kanssa jaetut konserttivierailut.

Kiireitä riitti varsinkin 2015, jolloin vietettiin Anna-Liisan isän Toivo Kärjen juhlavuotta. Suurpää kertoi nauttineensa erityisesti, kun nuoret muusikot tekivät uudenlaisia versioita Kärjen ikivihreistä.

Eläkkeelle jäädessään Anna-Liisa Suurpää kirjoitti koulun vuosikertomukseen:

”Mennyttä aikaa etsimässä? Kadonnutta aikaa…? Hukattua aikaa…? Monimielinen ilmaisu, tämä ranskalaisen kirjailijan Marcel Proustin loistavan romaanisarjan nimi. Mitä on minun takanani oleva aika? Ei ainakaan hukattua, ei myöskään kadonnutta. Mennyttä kieltämättä ja samalla ihmeen läsnäolevaa.”

Anna-Liisa on nyt poissa mutta kuitenkin ihmeen läsnä meissä hänet tunteneissa.

Jaana Ikonen

Kirjoittaja on Anna-Liisa Suurpään ystävä ja entinen kollega.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet