Muistot

George Michael 1963-2016

Muusikko

Musiikin supertähtenä on vaikea pysyä vuosikymmenien ajan, jos repertuaari on rajallinen. Pitää pystyä keksimään itsensä taiteellisesti yhä uudelleen ja uudelleen.

Tämäkään ei riitä. Yleisö kaipaa koko pakettia: persoonaa, kehityskertomusta ja visuaalista ulottuvuutta. Musiikkia ei kuunnella vain korvilla.

Tämän George Michael (1963-2016) tiesi ja osasi. Hän ei ollut vain poikkeuksellisen taitava laulaja ja musiikintekijä, vaan myös tyyli-ikoni. Karisma kantoi niin maantieteellisesti kuin ajallisestikin.

Aivan 1980-luvun alussa uransa aloittanut Michael tuli alun perin tunnetuksi teini-idolina. Wham!-yhtyeen kaksikon kauniit kasvot, vitivalkoiset hampaat ja urheilullinen olemus vetosivat nuorisoon.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Mutta tarjonta ei ollut alussakaan yksioikoinen. Michael ja duon toinen osapuoli Andrew Ridgeley nähtiin musiikkivideoissa kovina nahkatakkikundeina, mutta myös pastellisävyisissä shortseissa ja tennistossuissa.

Kuulijalla - ja katsojalla - oli valinnanvaraa samaistumisen kohteissa.

Yksi kuitenkin pysyi: Michaelin pöyheä kampaus aamuruskonvärisine raitoineen. 1980-luvulla kaikilla piti olla isot tukat. Mitä isompi, sen parempi.

Iän ja uran myötä Michaelin tyyli luonnollisesti muuttui. Tukka lyheni ja tummui, ja tavaramerkiksi vuosien saatossa muodostunut parransänki sai harmaita sävyjä.

Muodin vaihtelu ei silti koskaan sanellut muusikon visuaalista ilmaisua. Hänen tyylinsä oli helposti tunnistettavissa, sillä se rakentui klassikoille: hyvin leikatuille tummille puvuille, suppealle ja hillitylle väriskaalalle, farkuille ja nahkatakille, korvakoruille ja riipuksille sekä näyttäville silmä- ja aurinkolaseille. Prinsessa Dianan hautajaisiinkin (1997) Michael tuli aurinkolaseissa.

Michael ei kuitenkaan ollut tyyli-ikoni vain vaatteittensa, lavaesiintymisensä tai musiikkivideoittensa vuoksi. Tyyli-ikoniuteen kuuluu myös pintaa syvempi puoli eli tapa elää.

Nykyaikana yhden totuuden mustavalkoiset elämäntarinat eivät jaksa kauan kiinnostaa. Maailma on paljon monimutkaisempi paikka. Siksi esikuviltakin edellytetään ristiriitaisuutta ja kehittymistä ihmisenä.

Michael täytti tämänkin vaatimuksen. Hän etsi pitkään seksuaalista identiteettiään, kunnes tuli viimein kaapista ulos homona. Homoikoni Michael olisi ollut muutenkin.

Seksuaalisuuden pohdinta ja etsintä toivat Michaelin julkisuuskuvaan laajaan yleisöön vetoavaa herkkyyttä. Helppoja vastauksia ei ole edes kaikkein menestyksekkäimmillä.

Englannissa kasvaneena Michael osasi myös itseironian.

Yhdysvalloissa huhtikuussa 1998 Michael joutui julkisessa wc:ssä siviiliasuisen poliisin pidättämäksi. Syyte tuli siveettömästä käytöksestä. Ympäri maailman otsikoihin päätynyt selkkaus lopetti arvailut Michaelin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Michael osasi kuitenkin kääntää tapauksen voitokseen. Artistin myöhemmin samana vuonna julkistetussa Outside-videossa miespoliisit syleilevät ja suutelevat toisiaan. Tapaus vapautti myös Michaelin, jonka ei tarvinnut enää jatkaa salailua.

Michael oli tavattoman menestyksekäs millä tahansa mittarilla. Kiiltokuvapoikana aloittanut Michael ei ollut silti koskaan pelkkä kiiltokuvasankari.

Hänen elämäntarinaansa kuuluivat säröt ja ristiriidat, mutta myös kasvu. Siksi tyyli-ikoni oli samalla myös elämäntyyli-ikoni.

Annamari Sipilä
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet