Muistot

Heikki Hemminki 1931–2016

Kirjailija

Kirjailija Heikki Hemminki kuoli Kurikassa 7. joulukuuta 2016. Hän oli syntynyt Kauhavalla 7. kesäkuuta 1931.

Hemminki johti päätyönään Kurikan Kelaa. Paremmin hänet tunnetaan kuitenkin kirjailijana, joka uskalsi kysyä ja kyseenalaistaa. Hemminki keskusteli ja haastoi keskustelukumppaninsa ajattelemaan ja osallistumaan. Konstailemattomuus ja huumori olivat Hemmingin tyylikeinoja – ja tekopyhyys ja hengettömyys vakavasti vältettäviä sieluntiloja.

Heikki Hemminki rakasti kauneutta, jota hän näki sanoissa, miljöössä ja ihmisissä.

Näkemänsä hän ikuisti myös kankaalle vahvoin värein. Hemminki oli sanan ja kuvan taiteilija, jolle vähäinen hipaisu ei riittänyt.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Tuotokset syntyivät sielun­palosta, halusta maalata ja kirjoittaa maailmaan väkevä ja lähtemätön olemassaolon jälki.

Hemminki kirjoitti yli 20 näytelmää ja 11 romaania ja runo­teosta. Hänen ensimmäinen näytelmänsä Tulva esitettiin Seinäjoen teatterissa, ja se sai Jouko Turkan ohjaamana heti valtakunnallista huomiota. Valtion taidepalkinnon Hemminki sai vuonna 1970 näytelmästään Raamattusaaren kansaa. Hänen tuotantonsa on tullut tutuksi suomalaisille radion, television ja teatterilavojen kautta.

Veli-Matin sotapäiväkirjassa (1994) Hemminki tilittää koskettavasti lapsuusajan sotakokemuksia. Keeniperimä (2007) sisältää runoja, joita Kurikan lu­kion poikien lausuntaryhmä Ryskööremmi on esittänyt ympäri Suomen yli 20 vuoden ajan. Muistelmateos Monen kaupungin tuoksua taskuissa (2011) on kooste pitkästä ja vaiheikkaasta elämäntyöstä.

Vahvassa sanankäyttäjässä eli myös herkkä puoli: sodan kauheudet kokenut poika, joka ammensi kokemuksistaan luomisvoimaa. Herkkyys kumpuaa myös runoissa, joiden ytimessä on inhimillisyys ja välittäminen. Herkkää puolta edusti myös miehen syvä rakkaus elämänsä muusaan, Maiju-vaimoon sekä lapsiin ja lastenlapsiin.

Hemminki lähti juuri kuten halusikin: saappaat jalassa. Viimeiseen asti hän eli vahvasti tätä päivää. Itsenäisyyspäivän iltana Heikki viimeisen kerran vilkutti Maijulleen. Aamulla kirjailija oli poissa, mutta henkinen testamentti jäi: rakasta, arvosta ja välitä. Tunne juuresi ja sitä kautta myös vahvuutesi.

Minna Leppinen

Kirjoittaja on äidinkielen opet­taja ja Heikki Hemmingin ystävä.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet