Muistot

Tuulikki Antila 1917–2016

Toimittaja

Toimittaja, ekonomi Tuulikki Antila syntyi kolme viikkoa vanhaan Suomeen 31. joulukuuta 1917 Hämeenlinnassa. Nukkuessaan ikiuneen kotonaan Helsingissä 18. lokakuuta 2016 hän oli 98-vuotias ja suunnitteli jo innokkaasti tänä vuonna edessä olevia 100-vuotispäiviään.

Antila vaikutti elämänsä aikana merkittävästi siihen, että Suomesta tuli se vapaan keskustelun ja tasa-arvon maa, missä nyt saamme elää.

Hän oli perustamassa Naistoimittajien yhdistystä, jonka tavoitteena oli nostaa tuohon aikaan harvalukuiset naistoimittajat miestoimittajien rinnalle arvostettuun uutistyöhön ja samoille ansioille. Hän oli yhdistyksen monivuotinen puheenjohtaja ja sai kunniajäsenyyden eläkkeellä ollessaan.

Antila kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1936 Viipurin tyttöly­seosta kuuden ällän papereilla, yhtenä kolmesta ylioppilaasta koko maassa. Tavoitteena oli lapsuudesta lähtien ollut toimittajan ammatti ja väyläksi valikoitui Kauppakorkeakoulu.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Talvisodan syttyminen toi mutkia matkaan. Vastavalmistunut ekonomi joutui sotilaiden muonittajaksi Aulangolle. Talvisodan jälkeen Antila hakeutui tekstintuottajaksi Valtion Tiedotuskeskukseen, jonka palveluksessa hän muun muassa kirjoitti presidentinrouva Gerda Rytin puheita ja piti humoristista Asesisaren palstaa Asevelilehdessä.

Työnkuvaan kuului myös sotilaspostin kuljetusta Helsingistä Mikkelin päämajaan.

Sotien jälkeen Antila pääsi maan suurimman aikakauslehden Pirkan toimitussihteeriksi ja nousi muutamassa kuukaudessa sen päätoimittajaksi, mikä oli harvinaista Suomessa vuonna 1949.

Pirkan päätoimittajana ovet aukenivat ja Antila alkoi kehittää lehdestä monipuolista yleisaikakauslehteä. Lukuisilla työmatkoilla eri puolille maailmaa hän tapasi niin valtionpäämiehiä, taiteilijoita kuin kosmonauttejakin. ”Upeita ihmisiä kaikki”, hän muisteli viime syksynä.

Samaa suitsutusta eivät saaneet amerikansuomalaiset, jotka uskoivat suomalaisten elävän kurjuudessa vielä 1960-luvulla. Antila yritti tapansa mukaan oikoa vääriä käsityksiä. Hän oli kovaääninen ja kovasti äänessä. Tällä kertaa sekään ei auttanut, mikä harmitti pitkään. Suomi-kuvaa piti kiillottaa vielä kauan.

Kolmen lapsen kasvatus sujui työ- ja yhdistyskiireiden rinnalla mallikkaasti. Äidillä oli aina aikaa, kun sitä kaivattiin.

”Ei älykkäitä lapsia tarvitse kasvattaa. Riittää, kun pukkaa sopivissa käänteissä oikeaan suuntaan”, hän vitsaili.

Antila päätti työuransa Kauppias-lehden päätoimittajana vuoden 1980 alussa. Oli vihdoin aikaa omistautua öljyvärimaalaukselle, kielten jatko-opinnoille, matkailulle, lastenlapsille ja etenkin Veikko Antilalle. Välirauhan aikana rakastuneet toimittaja ja meriupseeri ehtivät olla naimisissa yli 60 vuotta, ennen kuin aviomies menehtyi 90-vuotiaana vuonna 2004.

Viimeisinä vuosinaan Anttila oli edelleen terävä-älyinen ja seurasi tiiviisti mediaa. Hän oli käärmeissään, kun monet asiat hoidettiin maassa ”päin prinkkalaa”. Kukaan ei kuunnellut kokemuksen ääntä ja eläkeläiset olivat kakkosluokan kansalaisia.

Vaikuttajanainen ravisteli yhteiskuntaa erilaisissa keskustelutilaisuuksissa. Hän eli täysillä loppuun asti.

Elsi Mustaniemi

Kirjoittaja on Tuulikki Antilan tytär.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet