Muistot

Esko Kilpi 1934-2017

Teologian tohtori

Teologian tohtori Esko Sakari Kilpi kuoli 28. tammikuuta 2017 Hämeenlinnassa. Hän oli syntynyt 12. huhtikuuta 1934 Kurikan Jyllinkosken sähkölaitoksen konemestarin perheen kuopukseksi.

Kilpi kirjoitti ylioppilaaksi Kauhajoen yhteislyseosta 1954 ja vihittiin papiksi 1960 Lapualla. Samana vuonna hän matkusti stipendiaattina Sveitsiin ekumeenisen Kirkkojen maailmanneuvoston kokoukseen. Teologian tohtoriksi Kilpi väitteli vuonna 1987 aiheenaan ”Kirkon antama alkuopetus Turun hiippakunnassa 1866-1921”.

Opetustyö oli keskeisellä sijailla myös Kilven omalla työuralla. Uskonnon vanhempana lehtorina sekä latinan ja psykologian opettajana hän toimi Ähtärin yhteiskoulussa vuosina 1964-1969 ja Kankaanpään yhteislyseossa 1969-1973. Oppilaat muistavat Esko Kilven kujeilevana tarinankertojana. Etenkin ikimuistoiset psykologian oppitunnit vaikuttivat monen oppilaan uravalintaan.

Sotilaspastorina Esko Kilpi toimi 1960-1962 Riihimäellä ja 1973-77 Niinisalossa. Etelä-Suomen sotilasläänin kenttärovastin tehtäviä hän hoiti vuodesta 1977 vuoteen 1987 ja pääesikunnan kirkollisasian toimiston päällikön tehtäviä 1987-1990. Sotilaspappien liiton puheenjohtajuus jatkui vuodesta 1981 vuoteen 1985.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Hersyvän humoristin toinen puoli näyttäytyi työtovereille myötäelävänä kuuntelijana. Aktiivinen työura ei päättynyt terveydellisistä syistä 1990 myönnettyyn varhaiseläkkeeseen, vaan perehtyminen vyöhyketerapiaan ja homeopatiaan laajensi hoitotyön näkökulmaa psykologiasta ja sielunhoidosta kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Vuonna 1995 Kilpi perusti hoitoalan yrityksen, Hämeen Monihoito Ky:n, joka toimii edelleen.

Hän koulutti vyöhyketerapeutteja sekä Suomessa että Virossa ja oli mukana perustamassa Suomen Refleksologien yhdistystä 1993. Kilpi toimi yhdistyksen puheenjohtajana sen kaksi ensimäistä toimintavuotta. Viron refleksologiyhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi Kilpi kutsuttiin vuonna 2005.

Kulttuurimatkailu ja musiikki olivat Kilven ja opettajapuolisonsa yhteisiä harrastuksia. Keikkailu alkoi jo lapsena haitarin kanssa. Ennakkoluuloton tutkijan luonne näkyi työn lisäksi vapaa-ajalla: kalareissut sujuivat aurinkosähkömoottorilla jo 90-luvulla. Ahkera sukututkimusharrastus jatkui aivan viime vuosiin saakka.

Lapsuudessa sairastettu polio heitti varjonsa myös viimeisiin vuosiin. Aktiiviseen elämään tottuneelle puhe- ja liikuntakyvyn heikkeneminen oli henkisesti raskasta. Kova paikka oli luopuminen kalastuksesta ja itse rakennetusta kesämökistä Ähtärin Niemisveden pohjoisrannan ”Rivieralla”. Huumori säilyi, mutta se sai tummia sävyjä.

Selma Kilpi

Kirjoittaja on Esko Kilven tytär.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet