Muistot

Kari Hyvärinen 1941–2016

Arkkitehti

Arkkitehti Kari Hyvärinen kuoli Helsingissä 5. joulukuuta 2016. Hän oli syntynyt Oulussa 30. huhtikuuta 1941.

Arkkitehtuuriopinnot Oulun yliopistossa olivat lahjakkaalle piirtäjälle itsestäänselvyys. Lapsuuden kodissa Oulussa vaalittiin kulttuuriharrastuksia – äidin puolelta Kari oli Bergdahl-Rounajan kirjakauppiassukua ja isä oli kuurojen pappi.

Valmistuttuaan Hyvärinen muutti vuonna 1968 perheensä kanssa Helsinkiin töihin Alvar Aallon toimistoon. Taskussaan Hyvärisellä oli Aallon suuresti kunnioittaman professori Olli Pöyryn suositukset.

Hyvärinen oli suunnittelijana Kirjapalatsin ja Sähkötalon hankkeissa. 1970-luvulla Asuntosäätiössä Hyvärinen suunnitteli useita kerrostalokortteleita Tapiolaan ja Kivenlahteen. Lyökkiniemi Westendissä ja Visakoivunkujan kortteli Tapiolassa ovat esimerkkejä hyvästä ja aikaa kestävästä asuntoarkkitehtuurista.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Aika Aallon toimistossa oli kuitenkin jo viitoittanut tulevaisuuden. Kilpailuja tehtiin ahkerasti eri kokoonpanoilla. Myös Forumin korttelin kilpailuvoitto 1978 tuli Aallon toimiston kaverusten Jaakko Suihkosen, Kaarlo Leppäsen ja Ilona Lehtisen kanssa. Uuteen FOR-ARK-toimistoon palkattiin nuoria arkkitehteja ja opiskelijoita. Toimistossa valinnut ”familiäärisyys” jatkoi Aallon toimiston traditiota. Yhteiset tapahtumat ja retket lisäsivät johdon ja työntekijöiden yhteenkuuluvuutta ja työhyvinvointia.

Forum muutti paitsi Helsingin keskustan katukuvaa myös koko kauppakeskuskonseptin Pohjoismaissa. Sen vanavedessä toimisto suunnitteli joukon liikerakennuksia. 1990-luvun lopulta alkaen toimiston töistä iso osa oli vaativia korjauskohteita. Hyväriselle mieluisimpia olivat Amos Andersonin taidemuseon korjaus- ja laajennus sekä Munkkiniemen kirkon korjaus.

Kollegojen kunnioittaminen oli Hyväriselle tärkeää. Jos kahvitunnilla intouduttiin arvostelemaan toisten aikaansaannoksia, Hyvärisen kommentti oli, että jos ymmärtää arkkitehdin vaativan työn, moitteille harvoin on perusteita. Töitä Hyvärinen teki hiljaa ja tehokkaasti, ilman suuria eleitä. Hänen suunnittelutyötään ilmensivät sommitelmallinen ote, rauhallinen ja selkeä värien ja materiaalien harmonia. ”Kolme väriä on maksimi”, mitä tuli kohteen väreihin.

Ihmisenä Hyvärinen oli perhettään rakastava, sisäisesti vapaa, iloinen ja hillitysti huumorintajuinen, mutta ennen kaikkea luova persoona, joka ilmaisi ajatuksiaan työnsä kautta. Hän nautti vaeltamisesta yhtä lailla Lapin erämaissa kuin Italian kaupungeissa.

Edes pitkään jatkunut sairastaminen ei saanut häntä luopumaan koko elämän jatkuneesta intohimosta arkkitehtuuriin, musiikkiin, kirjallisuuteen, taiteeseen ja luontoon. 50 vuotta kestänyt metsästysharrastus jäi, mutta loppuun asti maisemat ja linnut piirtyivät paperille.

Hyvärisen perintöä perhe vaalii Saaristomerellä ja Perämeren rannalla kesäpaikoissa, jotka kuvastavat hänen näkemystään luonnon ja arkkitehtuurin suhteesta.

Miia Perkkiö

Kirjoittaja on Kari Hyvärisen miniä.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet