Muistot

Pekka Niskanen 1935–2017

Kalastusneuvos

Kalastusneuvos Pekka Niskanen kuoli 29. maaliskuuta Nurmijärven sairaalassa. Hän oli 82-vuotias, syntynyt 1. maaliskuuta 1935 Viipurissa.

Viipurista perhe muutti sodan jaloista Munkkiniemeen, jossa Pekka varttui ja kävi koulunsa. Hän pääsi ylioppilaaksi 1954 ja aloitti samana vuonna opintonsa Helsingin yliopistossa, pääaineenaan kalastustiede. Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon hän suoritti v. 1960.

Vuonna 1958 Niskanen aloitti virkauransa kalatalousalalla, aluksi Maataloushallituksen kalatalousosastolla ja sitten vuodesta 1971 lähtien maa- ja metsätalousministeriössä. Eläkkeelle ministeriöstä Niskanen siirtyi kalastusneuvoksena ja täysinpalvelleena syksyllä 1998.

Jo 1960-luvun puolivälin jälkeen Niskasen virkatehtäviksi tulivat kansainväliset kalatalousasiat, ensin Valtamerikalastustoimikunnan sihteerin tehtävä. Samaan aikaan hänet määrättiin asiantuntijaksi pohjoismaiseen kalastusalan yhteistyöhön, aluksi 10. pohjoismaista kalastuskongressia valmistelevan toimikunnan jäseneksi.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Hyvin pian kansainväliset tehtävät muodostivat pääasiallisen osan Niskasen työstä. 1976 hänet määrättiin Suomen edustajaksi Kansainväliseen Itämeren kalastuskomissioon (IBSFC). Tästä muodostui hänen näyttävin fooruminsa, jossa hänet lisäksi valittiin komission talous- ja hallintokomitean puheenjohtajaksi, komission varapuheenjohtajaksi ja tämän jälkeen vielä puheenjohtajaksi. Komission päämaja oli Varsovassa. Tämä tiesi Niskaselle useita vuosittaisia matkoja Puolaan noin 25 vuoden ajan.

Virka-ansioistaan Niskanen sai Suomen valkoisen ruusun I luokan ritarimerkin, Virosta Marianmaan Ristin (IV) asiantuntija-avustaan Viron kalatalouden kehittämiseksi sekä Puolasta korkean kunniamerkin ansiokkaasta toiminnastaan IBSFC:ssä.

Hyvähermoisena ja rehtinä karjalaispoikana Niskanen aina suoritti saamansa tehtävät mallikelpoisesti. Hän oli hiukan ylpeä syntyperästään, ei kuitenkaan liiaksi. Hän silloin tällöin muistutti muiden mieliin olevansa ”Papulan poikia”. Hän olikin erinomainen työtoveri ja ystävä.

Niskanen oli hyvä ja pidetty seuramies, joka piti hyvistä ruuista ja myös juomista, eritoten ranskalaisista laatuviineistä. Niskanen tunsi syvällisesti klassista kirjallisuutta ja musiikkia ja soitti nuorempana myös huilua.

Niskasen perheellä oli aluksi kesäpaikka ja myöhemmin ympärivuotinen asuinpaikka Klaukkalan Valkjärvellä. Järven arvokalalajit (kuha, ahven siika, lahna, hauki ja ankerias) olivat pyynnin kohteina vuosikymmenten ajan ja niiden saalista riitti runsaasti paitsi omaan pöytään niin myös lasten ja lastenlasten perheille.

Markku Aro

Kim Jordas

Markku Myllylä


Kirjoittajat ovat Pekka Niskasen työtovereita ja ystäviä.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet