Muistot

Erkki Kurenniemi 1941–2017

Muusikko, taiteilija

Elektronisen musiikin edelläkävijä ja futuristi Erkki Kurenniemi kuoli Helsingissä 75-vuotiaana 1. toukokuuta 2017 . Hän oli syntynyt Hämeenlinnassa 10. heinäkuuta 1941.

Kurenniemi tavoitteli ikuista elämää teknologian keinoin. Hän uskoi, että voisi aikanaan syntyä uudelleen tietoverkossa.

Kurenniemi arveli, että hänen virtuaalinen versionsa voisi herätä henkiin vuonna 2048.

Sitä varten hän tallensi omaa elämäänsä laajasti ja tarkasti 1970-luvun alusta alkaen.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Kurenniemi valokuvasi ja vi­deokuvasi, kirjoitti päiväkirjoja, piirsi ja arkistoi kaikenlaista materiaalia ravintolakuiteista tieteellisiin pohdintoihin.

Kurenniemen taiteellinen ja tieteellinen työ ja vaiheet aikuisena tunnetaan tarkkaan, mutta hänen varhaisvaiheensa ovat jääneet suhteellisen vähälle huo­miolle.

Eräässä haastattelussa 1960-luvulla hän kertoi kiinnostuneensa radioaparaateista jo poikasena.

Se sai hänet kiinnostumaan jo nuorena sähköisestä musiikista. Kurenniemi suunnitteli omaa studiota jo 1950-luvulla.

1960-luvun alussa Kurenniemi sai rakentaa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle elektronimusiikin studion, jossa hän käytti varhaista digitaalista tekniikkaa. Studiossa hän alkoi rakentaa myös omia soittimia. ­M.A. Nummiselle syntyi sähkö­kvartetti.

DIMI-syntetisaattoreista kasvoi vuonna 1970 yhtiö Digelius Electronics Finland Oy. Dimi-S:n eli seksofonin soittaminen perustui ihon sähkönjohtavuuteen ja Dimi-T:n eli elektroenkefalofonin aivojen sähkötoimintaan.

Suurin osa Erkki Kurenniemen omasta taiteellisesta työstä syntyi 1960–1970-luvuilla. Kurenniemi sävelsi ja ohjasi kokeellisia lyhytelokuvia ja tietokone­animaatioita.

Kurenniemi oli osa under­ground-kulttuuria ja painotti ihmisen kokemusta suhteessa teknologiaan.

Hän saattaa kuulostaa pelle­pelotonmaiselta hassahtaneelta keksijältä. Taustalla oli kuitenkin fyysikon koulutus ja vankka tieteellinen osaaminen.

Digelius Electronics kehitti vuonna 1973 Suomen ensimmäisen mikrotietokoneen.

Kurenniemi työskenteli 1970-luvulta alkaen myös teollisuuden palveluksessa ja suunnitteli robottijärjestelmiä Rosenlewille ja Nokialle.

Teoreetikkona Kurenniemi ­ennakoi muun muassa langattoman viestinnän ja tekoälyn kehitystä.

Hän työskenteli Vantaalla tiedekeskus Heurekassa vuosina 1987–1998.

Kurenniemen nykyinen arvostus alkoi nousta vuonna 2002, kun Mika Taanila ohjasi hänestä dokumenttielokuvan Tulevaisuus ei ole entisensä. Se sai ensi-iltansa Avanto-festivaalilla, jolla esitettiin myös Kurenniemen musiikkia.

Vuonna 2003 Kurenniemi sai Suomi-palkinnon.

Vasta viime vuosina Kuren­niemen työ alettiin huomata kansainvälisesti.

Saksassa Kasselissa järjestettävä merkittävä Documenta-taidetapahtuma esitteli Kurenniemen vuonna 2012.

Seuraavana vuonna Kiasmassa oli laaja näyttely hänen tuotannostaan.

Kurenniemen tieteelliset ansiot saivat kansainvälisen tunnustuksen, kun yliopistokustantamo MIT Press julkaisi vuonna 2015 kirjan Writing and Unwriting (Media) Art History – Erkki Kurenniemi in 2048.

Erkki Kurenniemi jätti perinnökseen ennakkoluulottoman, kekseliään ja loputtoman ute­liaan asenteen teknologiaan.

Harri Römpötti
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet