Muistot

Sylvi Arjanne 1917–2017

Mielisairaanhoitaja

Sylvi Arjanne o.s. Harju kuoli 27 huhtikuuta 2017 Kaunialassa 99-vuotiaana. Hän oli syntynyt 19 joulukuuta 1917 Viipurissa.

Arjanne asui Karjalan kannaksella, Muolaan pitäjässä. Hän joutui jättämään kotinsa sodan syttyessä 1939. Talvisodan aikana hän toimi ilmavalvontalottana ja sai urheusmitalin sekä kunniakirjan sotamarsalkka Mannerheimilta 1940.

Talvisodan jälkeen Arjanne työskenteli pääesikunnassa Mikkelissä. Hän kävi sota-aikana mielisairaanhoitajakurssin Tampereen Pitkäniemessä ja venäjän kielen taitoisena sai komennuksen Äänislinnaan, Itä-Karjalaan. Hän hoiti haavoittuneitakin. Kertomansa mukaan yövuoro kesti 12 tuntia ja vapaata sai viikon valvottua kuukautta kohti.

Sodan jälkeen Arjanne työskenteli mielisairaanhoitajana Ahveniston parantolassa, Rauhan sairaalassa Imatran lähellä ja lopulta Kivelän sairaalassa Helsingissä. Hän toimi lyhyen ajan Kammion parantolassa, jolloin tapasi tulevan miehensä Hämäläis-Osakunnan tansseissa. Naimisiin he menivät 1949. Esikoinen syntyi 1950.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Arjanne työskenteli Liedon kunnalliskodissa ja asui vanhempiensa luona Loimaalla, jonne nämä Karjalan evakot oli sijoitettu. Hänen aviomiehensä asui viikot Helsingissä opiskelujen ja töiden takia. Perheen muutettua Maunulaan Arjanne jäi kotiäidiksi. Toinen tytär syntyi 1953. Vuonna 1956 perhe muutti Hämevaaraan, Helsingin maalaiskuntaan rakentamaansa omakotitaloon, jonne Arjanteen vanhemmatkin muuttivat. Arjanne teki hoitajan sijaisuuksia Invalidisäätiöllä 1960–70-luvuilla, jonka jälkeen jäi eläkkeelle.

Karjalan evakkona ja kotinsa menettäneenä Arjanteelle elämässä tärkeintä olivat isänmaa, oma koti, perhe ja läheiset. Sodanjälkeinen Suomi eli niukkuudessa, mutta Arjanne ei jäänyt neuvottomaksi. Hän ompeli, neuloi, kutoi mattoja ja hoiti puutarhaa. Hän harrasti keramiikkaa ja maalausta. Arjanne oli elämää pursuava, iloinen karjalainen. Helposti helähtelevä nauru ja itku olivat herkässä. Hän oli oikeudenmukainen ja vahva persoona niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Koska puhelinta ei ollut, Arjanne lähti rivakasti kouluun selvittämään siellä sattuneita harmeja. Lapsenlapset ja myöhemmin lapsenlapsenlapset olivat hänen elämänsä valo.

Arjanne eli omassa kodissaan toiveensa mukaan lähes loppuun asti. Kohtalokkaan kotitapaturman takia hän joutui viettämään elämänsä viimeiset kuukaudet sairaalassa, jossa häntä yritettiin aluksi kuntouttaa. Odotettu suru-uutinen tuli Kaunialasta. Hän oli nukkuessaan siirtynyt hiljaa ajasta ikuisuuteen.

Maija Pulkkinen

Kaarina Arjanne


Kirjoittajat ovat Sylvi Arjanteen lapsia.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet