Muistot

Eero Koskivaara 1928–2017

Ekonomi, rahoitusjohtaja

Ekonomi, entinen Kone-yhty­män rahoitusjohtaja Eero Koskivaara kuoli syöpään Helsingissä 7. huhtikuuta 2017 89-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 21. helmikuuta 1928.

Koskivaara ei ehtinyt sotaan, mutta oli sotilaspoikana evakuointivalmiudessa ja työvelvollisena Itä-Suomessa kartoitus- ja mittaustöissä. Hän toimi koulun ohella isän apupoikana Kiviveistämö Oy Forsmanin työmailla. Perheyritys oli isoisän perustama.

Sodan päätyttyä alkoi sankarihautojen kunnostus ja uusien muistomerkkien valmistus. Koskivaara tutustui verstaalla moniin kuvanveistäjiin mm. Gunnar Finneen ja Väinö Aaltoseen.

Koskivaara pyrki lukion jälkeen Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle. Kun hän ei sinne päässyt, hän opiskeli vuoden kuvanveistoa Ateneumissa. Huomattuaan, että piirtämis- ja veistämistaidot eivät riittäneet taiteilijaksi asti, hän haki Helsingin kauppakorkeakouluun ja valmistui 1952 ekonomiksi.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Koskivaara aloitti työuransa Kone Oy:ssä laskentapäällikkönä 1958 edeten talousjohtajaksi 1960. Kone aloitti kansainväliset yritysostot 1960-luvulla, jolloin tarvittiin lisää resursseja taloushallintoon ja Koskivaara nimitettiin rahoitusjohtajaksi 1969. Tässä tehtävässä hän loi yhtiön kansainvälisen rahoitustoiminnon ja solmi monia syndikoituja luottoja.

Samalla myös vienti kasvoi voimakkaasti ja varsinkin nosturien osalta tarvittiin ostajien luototusta pitkiksikin ajoiksi. Näistä tarpeista syntyi myös tarve valuuttahallinnon kehittämiseen termiinisopimuksineen.

Kone laajeni voimakkaasti 1970–80-luvuilla ja pankkisuhteiden ylläpito monipuolistui ja laajeni edelleen maantieteellisesti.

Koskivaara tunnettiin tarkkana ja vaativana neuvottelijana ja särmikkäänä persoonallisuutena niin suomalaisten kuin ulkomaisten pankkiirien keskuudessa. Esimiehenä hän oli vaativa, mutta kannustava ja tasapuolinen.

Eläkkeelle hän jäi vuonna 1990. Eläkevuosinaan hän seurasi tarkasti talouselämää ja varoitti 1990-luvun alussa pieniä yrityksiä ottamasta ulkomaista velkaa. Hän sanoi aina, ”että jos hallitus vakuuttaa, että markkaa ei devalvoida, se varmasti ennen pitkää devalvoidaan”.

Viron asia oli Koskivaaralle läheinen. Hän oli Tuglas-seuran, vuonna 1982 perustetun Viron kulttuuria tunnetuksi tekevän järjestön, tiukka taloudenhoitaja. Hän halusi aina, että rahoitus varmistetaan ennen hankkeiden toteutusta. Tämä ei ollut suinkaan itsestään selvää intomielisille aktiiveille.

Tuglas-seura oli tapahtumien keskiössä Viron uudelleen itsenäistyessä elokuussa 1991. Tapahtumat vyöryivät ja rahaa kului, eikä talousmieskään voinut mitään. Onneksi apua alkoi tulla niin valtion kuin yksityiseltäkin taholta seuran avuksi.

Hän oli myös useita vuosia Espoon Sotaveteraanit ry:n tilintarkastaja. Viimeiseen asti hän kävi Entisten suomalaisen ly­seon oppilaiden klubin ja oman ekonomikurssinsa tapaamisissa.

Eero Koskivaaralle tuotti suurta iloa matkustaminen ja seikkailut maissa ja maanosissa, joihin hän ei työvuosinaan ollut ehtinyt tai työmatkoillaan joutunut.

Sairauksien myötä hänestä kehkeytyi omistautuva ja lempeä isoisä.

Jyri Koskivaara

Helga Lavonen


Kirjoittajat ovat Eero Koskivaaran poika ja työtoveri.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet