Muistot

Ilkka ”Emu” Lehtinen 1947–2017

Levykauppias

Monen sukupolven musiikilliseen elämään vaikuttanut levykauppias, Digelius Musicin perustaja ja toimitusjohtaja IlkkaEmuLehtinen kuoli 22. lokakuuta 2017 Helsingissä äkilliseen sairauteen. Hän oli 70-vuotias, syntynyt 3. maaliskuuta 1947 Lappeenrannassa, josta muutti vanhempiensa kanssa Helsinkiin kolmekuisena.

Ilkka Lehtinen oli ystäville, tuttaville ja asiakkaille lähes poikkeuksetta pelkkä Emu ilman sukunimeä, jota kaikki ­eivät todennäköisesti edes tienneet.

Samalla Emu oli synonyymi esimerkilliselle levykaup­piaalle – ja ylipäätään ihmiselle.

Hän oli aina avoin, avulias ja innostava sekä lämmin, lempeä ja omasta alastaan tietävänä välillä myös ovelan sivistävä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Kymmenet ja kymmenet ovat muistelleet ostaneensa hänen suosituksestaan levyn, josta eivät olleet aikaisemmin tienneet.

Lehtisen elämä kietoutui tiivisti Digelius Music -levykauppaan, joka avattiin Helsingin Viiskulmaan heinäkuussa 1971. Ensimmäinen yhden näyteikkunan tila sijaitsi osoitteessa Laivurinrinne 2, josta kauppa muutti 1990 melkein viereiseen, paljon suurempaan ja valoisampaan, kulmahuoneistoon.

Kaupassa kuutena viikonpäivänä yhä työskennellyt Emu Lehtinen ei ollut huolissaan tulevaisuudesta.

Alan vaikeuksista huolimatta hän uskoi, että voisi juhlia ystävien ja asiakkaitten – ne olivat usein yksi ja sama asia – kanssa kaupan viisikymppisiä 2021, kuten oli juhlinut nelikymppisiä 2011.

Yksi hänen ylpeydenaiheitaan olikin vuosijuhlasta otettu ja kaupan seinälle päätynyt 170 hengen komea ryhmäkuva.

Se oli pieni näkyvä todiste siitä näkymättömäksi jäävästä musiikin rakastajien suuresta yhteisöstä, jonka yksi kauppa voi kohtauspaikkana luoda.

Lehtinen muisteli angloamerikkalaisen rytmimusiikin vyöryneen hänen elämäänsä 1964. Mutta suurimman rakkautensa jazzin hän löysi todella vasta 1967, jolloin kuuli Helsingissä muun muassa Miles Davisin ja Charles Lloydin yhtyeitä.

Hän oli jo tuolloin helsinkiläisten kauppojen vakioasiakas, joka tilasi levyjä myös ulkomailta – ja välitti niitä kavereille.

Lehtinen ei suunnitellut musiikista uraa vaan pyrki vakavasti isänsä jäljille, arkkitehdiksi. Helsingin Sanomissa ollut työpaikkailmoitus johdatti hänet kuitenkin Asematunnelissa 1970 avattuun Tunnelin Levyyn, jossa sikisi työtoverien kanssa ajatus omasta kaupasta.

Hän ei ollut koskaan Digeliuksen ainoa omistaja eikä työn­tekijä, mutta hänestä kehkeytyi sen sielu, ja aivan ansiosta.

Emu oli Digelius ja Digelius oli Emu, jolla oli aina aikaa tervehtiä asiakkaita, vaihtaa ajatuksia tai kertoa makeaan nauruun päättyviä tarinoita, jotka eivät loppuneet kesken.

Hän kiersi myymässä levyjä myös konserteissa ja festivaaleilla sekä järjesti liikkeessä pienimuotoisia ilmaiskonsertteja.

Digelius Musicin selviytymistä ja pitkäikäisyyttä Lehtinen selitti erikoistumisella, viisaalla keskittymisellä jazziin, kansanmusiikkiin ja maailmanmusiikkiin. Ne takasivat tietysti myös hänen väsymättömyytensä ja innostumisensa. Musiikki oli kauppa­tavaraa enemmän, intohimo.

Lehtinen vitsaili olevansa naimisissa Digelius Musicin kanssa, ja siltä se näytti. Polkupyörä oli sisällä kaupassa usein ennen kahdeksaa, ja valot sammuivat vasta kuuden jälkeen.

Mutta keskiviikkoisin hän häipyi hyvissä ajoin pelaamaan lentopalloa, jota harrasti vuosikymmeniä Laajasalon Voimassa.

Vielä intohimoisempi harrastus oli ornitologia, johon viittasi koulussa tarttunut lempinimi. Emu Lehtinen katosi kerran vuodessa muutaman viikon linturetkelle ja viimeiset kaksikymmentä kertaa Intiaan.

Seuraavaakin hän oli jo suunnitellut ensi vuodelle. Se jäi toteutumatta, täysin odottamatta.

Emu hakeutui viime torstaina hengenahdistuksen takia sairaalaan ja sai perjantaina kuulla sairastavansa nopeasti etenevää leukemiaa, johon kuoli varhain sunnuntaina.

Sairaalassa hän oli viimeisillään harmitellut omaisille erityisesti sitä, ettei ehtinyt hyvästellä ystäviään.

Harri Uusitorppa

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet