Muistot

Aarni Erä-Esko 1923–2017

Filosofian tohtori

Filosofian tohtori Aarni Erä-Esko kuoli Helsingissä 31. elokuuta 2017 94-vuotiaana. Hän oli syntynyt Lappeella 3. elokuuta 1923.

Varhaisvuotensa Erä-Esko eli Viipurissa, missä isä toimi vakuutusalalla. Talvisodan sytyttyä perhe muutti entiseen kesäkotiinsa Lappeelle, ja Aarni kirjoitti 1945 ylioppilaaksi Lappeenrannan lyseosta.

Sitä ennen hän oli 17-vuotiaana astunut vapaaehtoisena asepalvelukseen ja viettänyt huomattavan osan nuoruudestaan rintamalla.

Hän osallistui taisteluihin Lempaalanjärvellä ja Viipurinlahdella ja haavoittui kahdesti. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Erä-Esko valmistui Helsingin yliopistosta 1954 pääaineinaan arkeologia ja taidehistoria ja väitteli tohtoriksi 1965. Työelämään hän siirtyi jo 1940-luvun kuluessa.

Tuolloin, kuten myöhemminkin, oli tapana, että tulevat arkeo­logit osallistuivat opiskelun ohella kenttätöihin ja olivat harjoittelijoina.

Erä-Esko aloitti uransa Muinaistieteellisessä toimikunnassa apulaisamanuenssin viransijaisena ja eteni sittemmin intendentiksi ja toimistopäälliköksi. Hän toimi Museovirastossa eläkkeelle jäämiseensä 1988 asti.

Hän oli myös arkeologian dosentti Helsingin ja Turun yliopistoissa ja osallistui aktiivisesti oman alansa kansainvälisiin tapaamisiin.

500-luvun ornamentiikkaa käsittelevästä väitöskirjastaan taiteesta kiinnostunut Erä-Esko sai arvosanan laudatur.

Teos herätti asiantuntijoiden keskuudessa kansainvälistäkin huomiota, ja hän sai 1965 kolmen vuoden tutkimusstipendin Saksaan. Hän käytti tuolloin luotuja suhteita sittemmin mm. edistääkseen arkeologian alan konservaattorien koulutusta.

Suurin osa hänen elämäntyöstään arkeologina liittyi kuitenkin aivan muuhun kuin ornamentiikkaan.

Syynä olivat Pohjois-Suomen voimalaitostyöt, joiden yhteydessä suoritettiin 1950–1960-luvuilla laajoja arkeologisia pelastuskaivauksia. Erä-Eskon johtamissa tutkimuksissa löydettiin satoja aiemmin tuntemattomia kivikautisia asuinpaikkoja.

Oleellisena syynä näiden kenttätöiden menestykseen on nähty Erä-Eskon pyrkimys alueelliseen kokonaisnäkemykseen.

Osittain tuolloin kerätystä aineistosta koottiin sittemmin laaja näyttely, jonka nimi Kemijoki 8000 viittasi pohjoisen asutuksen ikään. Se avattiin 1974 Rovaniemellä ja nähtiin sen jälkeen myös Helsingissä ja Tukholmassa.

Erä-Esko oli huumorintajuinen, joskin olemukseltaan hieman karhumainen. Hänellä oli myös pehmeä puolensa, vaikka se ei aina näkynyt päällepäin.

Aiemmasta avioliitosta histo­rianopettaja Pirkko Erä-Eskon kanssa hänellä oli kaksi poikaa. Vuodesta 1975 hän oli naimisissa arkeologi Liisa Erä-Eskon kanssa.

Tuukka Talvio

Kirjoittaja on Aarni Erä-Eskon työtoveri.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet