Muistot

Kari Norkola 1934–2017

Majuri

Majuri Kari Norkola kuoli Keravalla 17. marraskuuta 2017. Hän oli syntynyt Kuopiossa 6. tammikuuta 1934.

Kari Norkola kirjoitti ylioppilaaksi 1953 Kuopion klassillisesta lyseosta. Yleisurheilusta ja koulujen yhteisistä konventeista versoi kaveruutemme. Varusmiesajasta selvittyämme tie vei kadettikouluun, josta palasimme molemmat 2. prikaatiin.

Kari Norkolaa vietiin Suomen laidasta toiseen ja liki päälakea.

Ylämylly, Kouvola, Oulu ja Sodankylä olivat koordinaatit ennen Helsinkiä, ja Norkolan tehtävät vaihtelivat komppanian päälliköstä aliupseerikoulun johtajaan kentällä, toimistoupseerin ja -päällikön pesteihin sotilaspiireissä sekä pääesikunnan ja puolustusministeriön osastoissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Komppanian päällikkyys ja esikuntatehtävät Kyproksella sekä sotilastarkkailijakauden kokemukset Suezilla vaikuttivat Norkolan valitsemiseen arkkipiispa Makarioksen yhteysupseeriksi, kun Suomi järjesti Etykin huippukokouksen 1975.

Vuonna 1981 Norkola siirtyi Upseeriliiton tiedotussihteeriksi ja sen jälkeen kenraali Hannes Ignatiuksen kadettisäätiön asiamieheksi.

Norkola oli hyvä kirjoittaja. Hänen julkaisuistaan mainittakoon Suomalaiset sinibaretit (1996) ja omasta kadettikurssista kertonut Kaaderimuistoja (2006).

Kotikaupunki Keravan Keski-Uusimaa sai hänestä myös pitkäaikaisen lehtiavustajan.

Sotilasaikakauslehden toimitussihteerinä Norkola aloitti vuonna 1988, ja meistä tuli työtovereita.

Sanan säilät kipunoivat, kun klassisen perusopetuksen läpikäynyt mies iski yhteen journalistisen alkukoulutuksen saaneen kanssa. Huoneiden ovia suljettiin työrauhan saamiseksi nurkkahuoneen kaksikolta.

Lehteä kehitettiin uusin ideoin ja kokeiltiin toimintapiirin rajoja: luotiin muun muassa kaksi uutta osastoa Uutisia historiasta ja Politiikan katsomosta. Ensimmäisestä on professori Ohto Mannisen vetämänä tullut yksi luetuimmista, toisen toimittaja ”Carl Miettinen” poistui palstoineen, kun painosivuista taivuteltu paperihattu puristi liikaa poliitikkojen päitä. Värejä lisättiin arkeittain juttuihin ja kuvakansi uudisti ulkoasun.

Marsalkka Mannerheimin Ritarisäätiön sihteeriksi Norkola valittiin vuonna 1995. Itsenäisyyspäivän vastaanotoilla näimme televisioistamme hänet ohjaamassa vuosittain harvenevan ritarien jonon tervehtimään tasavallan presidenttiä ensimmäisinä vieraina. Norkola jätti tehtävän seuraajalleen vuoden 2005 päättyessä.

Norkolan tyttäret Aila ja Minna olivat perustaneet perheensä Atlantin taakse, mutta oli hienoa havaita isän jatkuva yhteydenpito tyttäriin. Pakettien virtaan kuului säännöllisesti tuore sanomalehti, jotta kotimaan asiat pysyivät mielessä.

Koulukavereilta, kadettiveljiltä ja muilta ystäviltä ei irtoa miehestä kielteistä sanaa. Huulilta purkautuu luonnehdintoja: luotettavuus, ystävällisyys, vieraanvaraisuus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, kosmopoliittinen näkemys, sanat hallussa.

Lisään oman tuntemukseni: Kari Norkola oli sitkeä ja itseään korostamaton. Hänen pyrkimyksenä oli olla enemmän kuin miltä näyttää.

Esko Nieminen

Kirjoittaja on Kari Norkolan pitkäaikainen ystävä ja kollega.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet