Muistot

Ursula K. Le Guin 1929–2018

Kirjailija

Yhdysvaltalainen kirjailija Ursula K. Le Guin (o.s. Kroeber) kuoli kotonaan Portlandissa Oregonissa 22. tammikuuta 88-vuotiaana. Hän oli syntynyt Berkeleyssa Kaliforniassa 29. lokakuuta 1929.

Le Guinin vanhemmat olivat antropologeja: isä Alfred L. ­Kroeber oli professori ja äiti Theodora kirjailija. Antropologia kuului myös tyttären opintoihin sosiologian ja kirjallisuuden ohella.

Matkalla Ranskaan suorittamaan jatko-opintoja hän tutustui mieheensä Charles Le Guiniin. Pariskunta sai kolme lasta ja asui vuodesta 1958 eteenpäin Portlandissa.

Le Guin aloitti kirjailijanuransa aikuisiällä. Hänen esikoisromaaninsa Rocannonin maailma (1966, suom. 2010) aloittaa kirjailijan niin sanottuun hainilaiseen avaruuteen sijoittuvien tieteisromaanien sarjan. Niissä kuvataan eri planeettoja asuttavia ihmisiä, jotka ovat lähteneet liikkeelle Hain-nimiseltä planeetalta pari miljoonaa vuotta aiemmin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sarjaan kuuluva Pimeyden vasen käsi (1969) oli Le Guinin läpimurtoteos. Se käsittelee sukupuoliproblematiikkaa esittelemällä planeetan, jonka ihmisasukkaat ovat kaksineuvoisia.

Le Guin kansoitti avaruuden vierailla ihmiskulttuureilla, joiden asukkaat olivat henkisesti usein paljon oudompia kuin muiden kirjailijoiden lonkerohirviöt. Silti erojen kuilut olivat ylitettävissä. Hienoimmillaan Le Guin näytti meille oman kulttuurimme muukalaisen silmin.

Le Guin käsitteli suuria konflikteja yksilöiden kautta – hänen elävät ja tuntevat henkilöhahmonsa osoittivat, että scifi voi olla myös täyttä kaunokirjallisuutta.

Fantasian mestariluokkaan Le Guin nousi ensimmäisellä Maameren tarinat -trilogiallaan (1968–1972). Näissä nuorten fantasiaromaaneissa seikkailee velhoja ja lohikäärmeitä, kuten esimerkiksi J.R.R. Tolkienin klassikoissa. Mutta filosofialtaan Maameri oli jotain muuta.

Maamerellä hyvän ja pahan taistelu tapahtuu ihmisen sisällä, ja olennaista siinä on maailman tasapainon säilyttäminen. Romaaneissa näkyy Le Guinin kiinnostus taolaiseen filosofiaan ja jungilaiseen psykologiaan.

1970-luvulle tultaessa Le Guin oli saavuttanut käytännössä kaiken, mitä tieteis- ja fantasiakirjailija voi urallaan saavuttaa.

Le Guinin toinen luova kausi alkoi 1990-luvulla. Hän jatkoi sekä hainilaisia tieteistarinoitaan että Maameri-fantasiakertomuksia.

20 vuoden kehitys muun ­muassa feminismin teoriassa näkyy kirjailijan myöhemmissä teoksissa. Tehanu (1990) dekonstruoi Maameren tarinat ja muun perinteisen fantasian kertomalla, millaista on sankareiden elämä suurten tekojen jälkeen.

Aivan loppuun asti Le Guinin osallistui julkiseen keskusteluun terävillä mielipiteillään politiikasta ja kirjallisuudesta.

Matka oli toistuva aihe Ursula K. Le Guinin romaaneissa. ”Ei ole olemassa pimeyttä eikä kuolemaa, sillä Hetken valossa kaikki on olemassa ja kaiken alku ja kaiken loppu on yksi ja sama asia”, Le Guin kirjoitti Pimeyden vasemmassa kädessä (suom. Kalevi Nyytäjä).

Vesa Sisättö

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet