Muistot

Leo Raivio 1966–2018

Näyttelijä

Näyttelijä Leo Raivio kuoli tapaturman seurauksena Helsingissä 7. helmikuuta 2018. Hän oli 52-vuotias, syntynyt Espoossa 3. helmikuuta 1966.

Leo Raivio teki läpimurtonsa vuonna 1991 isoveljensä Antti Raivion kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Skavabölen pojat. Näytelmä kertoo kahdesta veljeksestä, jotka erotilanteessa joutuvat mielenterveys- ja alkoholiongelmista kärsivien vanhempiensa heittopusseiksi. Leo esitti näytelmässä pikku­veli Evertiä.

Herkkä ja tunteikas esitys vaikutti voimakkaasti yleisöön kylmän ja narsistisen 80-luvun jälkeen. Q-teatterin esityksestä tuli sukupolvikokemus, joka monen kohdalla muutti suhtautumisen koko taiteenalaan.

Yleisö tiesi Skavabölen poikien pohjautuvan Raivion veljesten omaan lapsuuteen. Näytelmän pojille toivottiin käyvän elämässä hyvin, samoin poikien esikuville.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Teatterista tuli Raivion veljeksille jo varhain leikin jatke ja käytännössä pian myös koti. He olivat jo lapsina mukana Maire Saureen vetämässä tuusulalaisessa harrastajateatterissa.

Vuonna 1985 Leo Raivio pääsi Ylioppilasteatteriin ja isoveli hyväksyttiin Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjalle.

Q-teatteri sai alkunsa Antti Raivion lopputyöstä Viimeinen karavaani, jota hän sai luvan esittää kurssitoverinsa Heikki Kujanpään kanssa myös koulun ulkopuolella. Leo Raivio tuli mukaan, kun esitystä ryhdyttiin siirtämään Ylioppilasteatterin studioon.

Skavabölen pojat oli uuden teatterin toinen esitys. Sitä varten kootussa nuorten näyttelijänalkujen ryhmässä oli nykyinen näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä. ”Leo Raivio oli näyttämöllä vastustamaton valtavan mielikuvituksensa ja lapsenomaisen sydämellisyytensä vuoksi”, Knihtilä sanoo.

Näyttelijä Taisto Oksanen mainitsee Leon olleen jo hahmona kiinnostava. Hänessä yhdistyivät verrattomalla tavalla lapsenomainen mielikuvitus, leikki ja lämpimän absurdi huumori.

Kun Heikki Kujanpää siirtyi Kuopion kaupunginteatterin johtajaksi 2001, hän otti Leo Raivion mukaansa.

Kujanpää arvelee kahden Kuopion-vuoden olleen Rai­vion parasta aikaa näyttelijänä.

Jeppe Niilonpoika sekä Nyyrikki Aleksis Kiven näytelmässä Kullervo muodostuivat menestyksiksi. Kujanpään mukaan Raivio sukelsi emotioon, mutta hallitsi roolinsa myös teknisesti suuren rytmisen tarkkuutensa ansiosta.

Runsas alkoholinkäyttö teki työnteosta lopulta mahdotonta. Vakavan väkivallan uhriksi joutuminen ja sitä seurannut aivohalvaus tekivät Raiviosta hoitokotien asukkaan viimeiseksi runsaaksi kymmeneksi vuodeksi.

Viimeisenä työnään hän näytteli hyvän ystävänsä Jouko Puolannon kanssa kahta riitautuvaa ystävää Nikolai Gogolin novelliin pohjautuvassa näytelmässä Riitapukarit (2004).

Puolanto kertoo kokeneensa Leon aina pieneksi menninkäiseksi: hän oli maailman ihanin ihminen, mutta myös aivan mahdoton hermosaha.

Lauri Meri

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet