Muistot

Juha-Pekka Korhonen 1952–2017

Taiteilija, keraamikko Juha-Pekka Korhonen kuoli pitkään sairastettuaan Helsingissä 23. joulukuuta 2017. Hän oli 65-vuotias, syntynyt Helsingissä 10. tammikuuta 1952.

Juha-Pekka ”Susi, JP” Korhonen oli taiteilijasukua: äiti Sanna Korhonen (o.s. Paaer) opiskeli aikoinaan tekstiilitaiteen laitoksella. Isoisä oli taiteilija ja etnologi Germund Paaer – ensimmäinen Kalevala Korun pääsuunnittelija, jonka kirjasto jäi Juha-Pekka Korhosen tutkittavaksi.

Korhonen valmistui keraamikoksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1978. Kun hänen poikansa Teo pääsi opiskelemaan Taideteollisen korkeakoulun lavastustaiteen laitokselle, isä oli liikuttunut: nyt aloitti jo neljäs sukupolvi samassa ­opinahjossa.

Debyyttinäyttelynsä Korhonen piti vuonna 1984. Sen jälkeen hän osallistui useisiin ryhmänäyttelyihin, muun muassa Puun kieli -näyttelyyn Helsingissä ja New Yorkissa, Scandinavian Craft Todayhin USA:ssa ja Japanissa, Suomi haaveilee -kiertonäyttelyyn Suomessa ja Tanskassa sekä Maataide-näyttelyyn Tallinnassa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ornamossa Korhonen toimi aktiivisesti Taidekäsityöläiset TAIKO ry:n hallituksessa ja oli kantava voima sen ensimmäisissä näyttelytyöryhmissä.

Hän kuului myös Muu ry:n ympäristötaidetyöryhmään.

Korhonen keräsi ja kierrätti töissään paljon jo kertaalleen käytettyä, kuten vanhoja suksenlapoja, hetekan vietereitä, patjojen rivettä, kaupungintalon kortteleista purettuja hirsiä, katukiviä. Esimerkiksi hienossa Leposija-nimisessä teoksessa kantolavetti on tehty puusta (vanhoja Ateneumin lattialankkuja), ja päänalusena on kivipaasi (katutyömaalta löytynyt kairausnäyte).

Myös Artekissa myytävänä ollut ja Designmuseon kokoelmiin kuuluva hienoon hiekkaan aseteltu teetarjoiluastiasto on upea näyte hänen keraamikon ja puuntyöstötaidoistaan.

Helsingin kaupungin taidemuseon Valo ja aine -näyttelyn installaatio Suomi on niin kaunis maa koostui pakastintekniikalla aikaansaadusta huurteisesta pilarista, kondensioveden keräävästä ruosteisesta teräsaltaasta, puisesta auringonkaaresta sekä isosta karvapallosta karstattua hamppua, rivettä ja hiuksia. Fallkullan ympäristötaiteen näyttelyssä teoksen Kivisydän pienet raakasavesta muovatut figuurit kivi sisällään sulivat vähitellen sadevesien mukana maaksi.

Korhosen julkisia teoksia ovat Teatteri Jurkan pääoven puu­reliefi vuodelta 1993 sekä pieni pronssinen isokorvainen poika Puun kuuntelija, joka istuu kirja sylissään Kallion kirjaston lastenosaston portailla.

Henkilönä Juha-Pekka Korhonen oli imponoiva tulisielu ja ilkikurinen tarinoiden kertoja. Ja omassa taiteen tekemisessään taipumattoman ehdoton.

Hänen kohdallaan minkäänlaisten kompromissien tekeminen oli mahdoton ajatus, ja ehkä sen vuoksi tämä lahjakas taiteilija oli aina vähän sivullinen valtavirrasta.

Juhani Heikkilä

Maisa Tikkanen

Ulla-Maija Vikman


Kirjoittajat ovat Juha-Pekka Korhosen kollegoja.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet