Muistot

Aino Kallio-Ericsson 1917–2018

Arkkitehti

Arkkitehti Aino Kallio-Ericsson kuoli Pensionärshemmet Hagarossa Helsingissä 28. toukokuuta 2018 101-vuotiaana. Kuukautta aikaisemmin Kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta tasavallan presidentti oli myöntänyt hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin toiminnastaan lottana mm. Mikkelin sotasensuurissa ja Autokenttävarikko I:ssä talvisodan ja jatkosodan aikana.

Aino Kallio-Ericsson syntyi Mikkelissä 25. toukokuuta 1917. Ylioppilaaksi hän pääsi Mikkelin Suomalaisen Tyttökoulun yksityisiltä jatkoluokilta vuonna 1937. Samana syksynä hän aloitti arkkitehdin opinnot Helsingissä. Hyvänä piirtäjänä arkkitehdin ammatti oli Kallio-Ericssonille selvä valinta. Diplomiarkkitehdin tutkinnon hän suoritti TKK:ssa 1943.

Vuonna 1945 hän avioitui majuri Gunnar Ericssonin kanssa ja perheeseen syntyi tytär Eva. Avioliitto kesti Gunnarin kuolemaan saakka vuonna 1975.

Opiskeluaikana ja vuosina 1943–1946 Kallio-Ericsson työskenteli mm. Alvar Aallon, Viljo Rewellin ja Jussi Paatelan toimistoissa sekä lyhyen jakson Ruotsissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Vuodesta 1950 lähtien hän harjoitti itsenäistä arkkitehdin työtä mutta oli myös yhteistyössä arkkitehtien Veli Paatelan, Reino Koivulan sekä Tyyne ja Reino Lammin-Soilan kanssa.

Arkkitehti Veikko Malmion kanssa hän suunnitteli Maunulan 400-vuotiskotisäätiön vanhustentalon, joka valmistui vuonna 1953. He voittivat kohteesta järjestetyn suunnittelukilpailun vuonna 1951.

Oman toimiston Kallio-Ericsson perusti vuonna 1962 ja piti sitä aina vuoteen 1986 saakka.

Kallio-Ericssonin merkittävin työ on Helsingin ranskalais-suomalainen koulu Laivurinkadulla vuodelta 1957 (nykyinen Eiran aikuislukio). Rakennus esiteltiin kansainvälisessä naisarkkitehtien näyttelyssä Pariisin Pompidou-kulttuurikeskuksessa vuonna 1978.

Mittava ja haastava työ oli Lars Sonckin suunnitteleman Kulosaaren Rantahotellin (1917) muuttaminen Wihuri-konsernin pääkonttoriksi vuosina 1964–1965. Ähtärin aluesairaala asuntoineen sekä Erik Bryggmanin 1940-luvulla suunnitteleman Mäntän aluesairaalan peruskorjaus ja laajennus toteutettiin 1960-luvun lopulla.

Pitkään päivätyöhön sisältyi runsaasti myös yksityistaloja, sisustuksia, liike- ja teollisuusrakennuksia eri puolille maata sekä asuinrakennuksia mm. puolustusministeriölle.

Arkkitehdin ammatti oli Kallio-Ericssonille tärkeä, ja hän työskenteli piirustuspöydän ääressä vielä yli 70-vuotiaana. Piirustuskokoelmansa hän lahjoitti vuonna 1992 Arkkitehtuurimuseolle.

Kallio-Ericsson oli jäsenenä Suomen naisarkkitehtien yhdistys Architectassa, joka kutsui hänet kunniajäsenekseen vuonna 2002.

1950-luvun alussa Kallio-Ericssonin perhe hankki Andersholmenin, paratiisisaaren Porvoon saaristosta avomeren tuntumasta. Siitä tuli vuosien mittaan perheelle tärkeä tukikohta, jossa he viettivät pitkiä jaksoja. Siellä viihtyivät myös ystävät ja sukulaiset.

Myös Kallio-Ericssonin toimistossa vallitsi aina lämmin ja kodikas tunnelma. Kiireenkin keskellä muistettiin viettää rentouttavia yhteisiä hetkiä. Muutamana kesänä toimisto muutti viikoiksi Andersholmeniin, jossa työntekoa säestivät meren aallot ja auringon paiste.

Aino rakasti luontoa. Hän viihtyi sienimetsässä vielä yli 90-vuotiaana, ja meri oli hänelle tärkeä elementti. Myös hyvien ystävien seura oli hänelle merkittävä osa elämää.

Perhe harrasti ulkomaanmatkailua, ja monet matkat suuntautuivat Pohjoismaiden lisäksi Ranskaan, Espanjaan, Italiaan ja Kreikkaan. Viimeisen Kreikan-matkansa Aino toteutti 90-vuotiaana.

Aino sai elää pitkän ja onnellisen elämän. Tyttärelle ja hänen lapsilleen Aino oli hyvin tärkeä ja rakas henkilö.

Pertti Vaasio

Kirjoittaja on Aino Kallio-Ericssonin työtoveri ja ystävä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet