Muistot

Sirkka Könönen 1947–2018

Tekstiilitaiteilija

Tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 28. heinäkuuta Helsingissä. Hän oli 71-vuotias, syntynyt 7. maaliskuuta 1947 Suonenjoella.

Sirkka Könönen valmistui Taideteollisen korkeakoulun tekstiilitaiteen osastolta 1979. Hän oli suunnitellut mattoja ja opiskelijana jopa painanut kankaita, mutta ei aikaakaan, kun hänen värikkäistä, taiten suunnitelluista villapaidoistaan tuli ilmiö.

Jokainen villapaita oli oma yksilönsä, korkealla kauluksella ja napeilla tai ilman, mutta kukin vaate on tunnistettava: värit ja värisommitelmat, eläin-, kasvi- ja maisema-aiheet pelkistettyinä ja monin tavoin varioituvina koristeina.

On sanottu, että Sirkka Könönen maalaa kutoen. Hänellä oli absoluuttinen värisilmä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Könösen värikartta oli hänen omansa, langat hän hankki Pirkanmaan Kotityö Oy:stä, joka tilasi häneltä myös ryijyjä. Siellä langat on värjätty hänen haluaminaan vivahteina ja sävyinä. Joskus hän jopa värjäytti värejä, jotka yritys oli poistanut. Kaikki värit kävivät, paitsi beige.

1980–1990-luvuilla Könösen villapaidoista, villatakeista, villamekoista, kaulaliinoista ja myssyistä tuli aikansa visuaalista kulttuuria. Ne olivat silloista uutta käsityöperinnettä ja ovat sitä yhä. Könönen sai myös jäljittelijöitä.

Könönen oli taiteilijana merkittävä yrittäjä, joka koulutti ja työllisti samalla ison joukon kutojia, jotka työskentelivät kodeissaan eri puolilla Suomea. Osa vaatteista on kudottu käsin, osa valmistettu neulekoneella.

Könösen liike Helsingin Liisankadulla on tuttu monelle. Se on ollut koko korttelin maamerkki ja kohtauspaikka 1980-luvun lopulta lähtien. Jo liikkeen näyte­ikkuna on ollut vaihtuva taide­teos. Könösen omien neuleiden lisäksi siinä on nähty hänen kirpputoreilta, antiikkikaupoista ja roskiksista pelastamiaan aarteita, vanhoja esineitä, täytettyjä eläimiä. Könösen yrityksessä moni nuorempi taiteilija on aloittanut uransa harjoittelijana.

Tutustuin Sirkka Könöseen 1970–1980-lukujen vaihteessa. Hän oli juuri valmistunut Taideteollisesta ja asui kahden pienen tyttärensä yksinhuoltajana Vantaalla lähiössä. Kävin jo siellä ja ostin myssyn ja käsinkudotun harmaapohjaisen kuusimaisemavillapaidan. Myssy taisi siirtyä kollegalle, villapaita minulla on yhä. Muistaakseni taiteilijalla oli siitä prototyyppimallista kaksi versiota, minä valitsin toisen. Toisen hankki Taideteollisuusmuseo.

Pian tilasin Könöseltä samasta maisemasta punasävytteisen villamekon. Se on edelleenkin kätevä. Joskus pidin sitä seinällä ryijyn paikalla. Myöhempiä ”könösiä” on perheenjäsenillä sukupolvesta toiseen, niitä on villamekosta ja -paidoista myssyihin, kaulaliinaan ja sukkiin.

Tutkija Marketta Luutosen Elämän kirjo -kirja ilmestyi 1999 Sirkka Könösen 20-vuotistaiteilijajuhlaan. Perusteellinen teksti käy läpi taiteilijan elämän ja tuotannon vaiheet ja kuvia on runsaasti.

Jo kirjasta näkyy, miten mallisto on runsastunut ja jalostunut elegantisti. Jokainen vaate on yksittäinen taideteos, välillä veistoskin, kun taiteilija on intoutunut leikittelemään tilassa.

Hänen villapaitojaan ovat hankkineet ja ylistäneet monet myös julkisuuden henkilöt eri puolilta maailmaa.

Könösen neuleita on esitelty useissa näyttelyissä Suomessa ja sen ulkopuolella. Vuonna 1992 hän sai Valtion taideteollisuuspalkinnon, ja 1993 hänet valittiin Vuoden tekstiilitaiteilijaksi.

2000-luvulla hän esittäytyi yleisölle myös kuvataiteilijana, jonka näyttelyissä oli esillä muun muassa eri materiaaleista ja esineistä toteutettuja hullunkurisia kakkuja.

Sirkka ”Sikke” Könönen oli henkilönä ujo muttei pidättyväinen vaan lämmin, antelias ja vieraanvarainen, luontoa ja eläimiä rakastava ihminen. Häntä ikävöidään nyt sekä kotimaassa että naapurissa Ruotsista Viroon, jonka ystäviä hän majoitti usein Liisankadun-kodissaan.

Viimeisellä tapaamisella sain häneltä sylillisen hänen itse mökillään kasvattamiaan kukkia.

Marja-Terttu Kivirinta

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet