Muistot

Antti Eskola 1934–2018

Sosiaalipsykologian professori

Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian täysinpalvellut professori Antti Eskola kuoli 84-vuotiaana äkillisesti kotonaan Tampereella 6. syyskuuta 2018. Hän oli syntynyt Urjalassa 20. elokuuta 1934.

Antti Eskola kuului suomalaisen sosiologian kultaiseen sukupolveen ja hyvinvointivaltion rakentajiin. Hän julkaisi kuudella vuosikymmenellä kymmeniä yhteiskuntatieteellisiä ja yhteiskunnallisia teoksia ja vaikutti tutkijana ja opettajana useilla yhteiskuntatieteen aloilla.

Lukuisat opiskelijapolvet tenttivät palkitun tutkijan tutkimusmenetelmäkirjat, ”Eskola ykkösen” ja ”Eskola kakkosen”.

Tutkimustoiminnassaan Eskola etsi uusia teoreettisia ja menetelmällisiä suuntia. Yhteiskuntatutkimuksen tehtävä oli Eskolan mukaan kertoa, millaisia me olemme, mutta lisäksi, millaisia me voisimme olla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tunnetuksi Eskola tuli vahvoista yhteiskunnallisista kannanotoistaan, joita hän esitti keskustelukirjoissaan ja lehtikirjoituksissaan. 1970-luvun alussa hänen maailmankatsomukselliset kirjansa olivat jopa joulu­sesongin myyntimenestyksiä.

Eskola oli tyylin ja tyylikokeilujen mestari, joka onnistui siinä, missä monet eivät: kirjoittamaan yhteiskuntatieteellisistä pohdinnoistaan ymmärrettävästi ja ajatuksia herättävästi.

Eskola varjeli tarkasti yksityi­syyttään, mutta kertoi kirjoissaan elämänvalinnoistaan käyttäen niitä analyysiesimerkkeinään. Vasemmistolaiseksi tunnustautunut Eskola arveli omaksuneensa isänmaanrakkautensa lapsuudessaan Urjalassa isänsä raivaamilla kaskipelloilla.

Jäätyään eläkkeelle Eskola kiinnostui monien hämmästykseksi uskosta. Tutkimustyönsä tuloksen, yksinkertaisen uskon, hän pelkisti kysymykseen: Mahtaako kaikki sittenkään olla ­tässä?

Kaiva, missä seisot -oppiaan Eskola sovelsi kokemusasiantuntijana kirjassaan Vanhuus (2015). Eläkeläisenä hän omaksui myönteisen elämänasenteen ja opetti sitä myös muille. Kirjan rohkaisemina lukijat kirjoittivat hänelle satoja kirjeitä, joissa kuvasivat omaa vanhuuttaan.

Viimeisinä vuosinaan Eskola helli mukavia asioita, joihin itseoikeutettuina ”ansaitsemattoman armon ja ilon tuojina” kuuluivat hänen läheisensä.

Suomen viimeiseksi torppariksi kutsuttu Eskola kirjoitti Suomesta ja palasi yhä uudelleen kysymykseen ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta.

Työpäiväkirjassaan (1991) hän kuvaa tomumajansa kohoamista korkeuksiin, ja kuinka sen alla avautuvat upeat näkymät: ”Yhtäällä jo pois häipyvä entisajan Suomi, elämäni suuri rakkaus ja toimintani motivaatiolähde, sekä toisaalla uusi Eurooppa, johon ennen kuolemaa vielä sain luoda silmäyksen.”

Viime töikseen Eskola alle­kirjoitti kustannussopimuksen käsikirjoituksestaan Vanhanakin voi ajatella.

Juha Suoranta

Kirjoittaja on Antti Eskolan ystävä ja oppilas.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet