Muistot

Pellervo Lukumies 1935–2018

Taiteilija

Taiteilija Pellervo Lukumies kuoli Toivakassa 28. elokuuta 2018 83-vuotiaana. Hän oli syntynyt Toivakassa 9. huhtikuuta 1935.

Pellervo Lukumies oli ainutlaatuinen persoona. Ensi näkemältä hän toi minulle mieleen Paluu tulevaisuuteen -elokuvien omaperäisen mutta sympaattisen tiedemiehen. Yhteys ei ollut sattumaa: Lukumies oli keksijä, jolla tuntui alituiseen olevan jokin idea kehitteillä.

Luulen, että parhaimmat hänen oivalluksistaan jäävät odottamaan tulevaa aikaa, sitä kun Uusi Jerusalem kerran laskeutuu taivaasta tulen ja savun keskeltä, niin kuin Lukumies oli tämän uneksinut ja maalannut.

Lukumiehestä välittyi kuva lempeästä ja huumorintajuisesta ihmisestä. En muista koskaan nauraneeni niin makoisasti kuin silloin, kun katsoimme perheestä tehtyä tv-dokumenttia taiteilijan ja hänen vaimonsa kanssa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pariskunnan kemia ja huumori olivat aivan omaa luokkaansa. Kaunis – vaikkei suinkaan vaivaton – oli heidän yhteinen polkunsa.

Lukumiehen lähellä oli luonteva olla. Sai olla hiljaa tai käydä verkkaista, pohtivaa keskustelua – turhia sanoja ei tarvittu. Sama tunne oli hänen taiteensa edessä: mikä tässä on se juju?

Viime vuosina Lukumies löysi Viriketuvan, toivakkalaisen seniorikerhon, joka kokoontui tiistaisin seurakuntakodilla. Vaikka taiteilija arvosti omaa rauhaa, tässä kerhossa hän kuitenkin viihtyi.

Kuluneena kesänä hän pääsi perheineen vielä kahdeksi viikoksi Lapin-mökilleen. Luonto, Jumalan luomistyö, oli hänelle tärkeää. Pohjoisen Suomen rauha ja karuus puhuttelivat. Luonnon arvostus näkyi kauttaaltaan Lukumiehen töissä.

Vuosina 1972–1973 maalatut Toivakan kirkon kattomaalaukset olivat Lukumiehen päätyö. Maalaukset tulivat tunnetuksi ympäri Suomen, ja sittemmin niitä on käyty ihastelemassa yli valtamerten.

Niitä voidaan pitää Toivakan tärkeimpänä nähtävyytenä. Kokonaisuus puhuttelee.

Lukumiehen kattomaalaukset haastavat katsojansa. Hän teki ne huolella ja tarkkaan miettien, ”ei pilanpäiten”, kuten hän itsekin tokaisi.

Lukumiehen taide on peili siihen maailmaan, jota emme vielä ymmärrä, vaikka ympärillämme se jo on. Kaikki kansat, heimot, rodut, vähemmistöt ja kielet ovat Jumalan kansaa ja tasaveroisia. Lukumies onnistui tässä varmasti paremmin kuin yksikään saarnamies. Hän oli edellä omaa aikaansa ja näki ihmeellisesti todellisuutemme 2010-luvulla.

Taiteilijan humaania ajattelua kuvaa kertomus, jossa häneltä tivattiin sitä, miksi hän maalasi kirkon kattoon romaninaisen. Tähän taiteilija: ”On vain yksi taivas. Kyllä sinne mahtuu sovussa niin mustalainen kuin valkolainenkin.”

Panu Partanen

Kirjoittaja on Toivakan seurakunnan kirkkoherra.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet