Muistot

Ellen Urho 1920–2018

Professori

Professori Ellen Urho (o.s. Helevuo) kuoli Helsingissä 17. lokakuuta 2018 98-vuotiaana. Hän oli syntynyt Pirkkalassa 22. tammikuuta 1920.

Urho oli suomalainen musiikkivaikuttaja, joka oli mukana lähes kaikessa suomalaisessa musiikkikasvatukseen liittyvässä. Hän vei eteenpäin maamme musiikkikasvatusta visionäärin otteella ja vaikuttavasti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ellen Urho oli Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosaston johtaja, musiikkikasvatuksen professori, vararehtori ja rehtori 1981–1987, ainoa naisrehtori Sibelius-Akatemian historiassa. Tätä ennen hän työskenteli lehtorina Helsingin opettajakorkeakoulussa ja Helsingin Tyttönormaalilyseossa. Hän suoritti kolme tutkintoa: kansakoulunopettajan tutkinnon Jyväskylän Kasvatusopillisesta Korkeakoulusta, laulunopettajan tutkinnon Sibelius-Akatemiasta ja filosofian maisterin tutkinnon Helsingin Yliopistosta.

Urholla oli paljon musiikkialan luottamustehtäviä. Hän toimi muun muassa Esittävän säveltaiteen edistämiskeskuksen hallituksen ja valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtajana sekä Kansainvälisen musiikkikasvatusjärjestön (Isme) jäsenenä ja presidenttinä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Järjestön kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1992. Ismen kansainvälisen kongressin saaminen vuonna 1990 Suomeen oli Urholle tärkeää. Tämän järjestön kautta hän sai ystäviä maailmalta, ja ystävyydet kestivät.

Urho oli myös Kansallisoopperan säätiön, Suomen sinfoniaorkesterit ry:n, Kuhmon kamarimusiikkijuhlien ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlien hallintoelimissä. Kaikissa tehtävissään hän toimi innostuneesti ja perehtyi paitsi ohjelmiin myös hallintoon ja talouteen.

Hänen kirjallinen toimintansa oli mittavaa. Yhdessä kollegojensa kanssa hän julkaisi musiikin opetuksen kirjoja, kuten Vihreä viserryskone, Sininen soittorasia, Punainen posetiivi, Keltainen kellopeli, Musiikki eilen ja tänään, Musiikin didaktiikka. Oppikirjojen myötä koulujen musiikinopetukseen varsinkin ala-asteelle tuli mukaan luova musisointi. Näin uudistettiin musiikinopetuksen didaktiikkaa ja musiikinopettajien koulutusta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Urhon vararehtori- ja rehtoriaikana Sibelius-Akatemiassa toteutettiin tutkinnonuudistus ja valtiollistaminen. Urho tiedosti tulevia haasteita ja halusi tuoda opiskeluun uutta. Taiteen ja yhteiskunnan kohtaamisen piti perustua yhteistyöhön. Tämän päivän itsestäänselvyydet kuten tutkimus, kansainvälisyys ja ulkopuolinen rahoitus tekivät vasta tuloaan korkeakoululaitokseen, ja Urhon visioiden mukaan niihin piti varautua. Hän hoiti erinomaisesti Sibelius-Akatemian suhteita ympäröivään yhteiskuntaan Suomessa ja ulkomailla. Urhon positiivisuus, energisyys, hymyilevä ahkeruus, asioiden huolellinen valmistelu ja hallinta olivat vaikuttavia avuja.

Työssä Urhon vahvuutena olivat tiimityöskentely, delegointi ja järjestelmällisyys. Olipa kyseessä uusia tuulia esittelevä tapahtuma Suomessa tai kongressi ulkomailla, Urho istui kynä kädessä ja kirjoitti muistiin, mitä kuuli ja näki. Kirjaamista seurasi pohdiskelua ja sitten lopputuleman hyödyntäminen.

Verkostoitumisen mestarina hänellä oli paljon sekä kotimaisia että ulkomaisia ystäviä, joille hänen vieraanvarainen kotinsa oli avoinna laulu- ja soittoiltoihin. Ellen nautti eläkevuosistaan etenkin matkustaen, mutta myös kotona puolisonsa Valon ja lastensa perheiden kanssa.

Ulla-Marja Urho

Tuula Kotilainen


Kirjoittajat ovat Ellen Urhon miniä sekä kollega ja ystävä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet