Muistot

Veikko Lahdensaari 1933–2018

Taiteentuntija ja -kerääjä

Taiteentuntija ja -kerääjä Veikko Lahdensaari kuoli nopeasti edenneeseen, vakavaan sairauteen Loviisan sairaalassa 26. lokakuuta 2018. Hän oli 84-vuo­tias, syntynyt Ruotsinpyhtäällä 24. joulukuuta 1933.

Nuoruudessa Lahdensaari harrasti yleisurheilua ja pelasi shakkia. Tähdet ja avaruus kiinnostivat häntä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hänellä olisi ollut potentiaalia opiskeluun, mutta siihen sen ajan agraariyhteiskunta ei antanut mahdollisuutta. Sen sijaan hän opetteli omatoimisesti englannin kieltä ja riimitti mielellään itse keksimiään runoja.

Lahdensaari toimi ensin Ruotsinpyhtäällä maanviljelijänä. Helsinki kutsui kuitenkin kaupunkielämään 1970-luvulla, ja siellä hän asui vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa parikymmentä vuotta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Maalle palattiin kuitenkin aina kesäisin, koska jo varhain aloitettu mehiläisten hoito työllisti koko perheen 1970- ja 1980-luvuilla.

Lahdensaari oli kerääjäluonne. Harrastus alkoi 15-vuotiaana postimerkeistä. Myöhemmin niiden tilalle nousi suomalainen maalaustaide. Vähän ennen eläkepäiviään hän muutti Lapinjärven Kimonkylään ja perusti nais­ystävänsä kanssa taidekodin tyhjillä olleeseen kansakouluun.

Taidekodista tuli nähtävyys ja Lahdensaaren elämäntyö. Taidekodissa järjestettiin vuosien mittaan useita konsertteja, joissa esiintyi oopperalaulajia ja kansanmusiikin taitajia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Turistiryhmät kävivät ihailemassa ainutlaatuista taideko­koelmaa, ja sotaveteraanit pitivät usein kokouksiaan Taidekodissa. Lahdensaari kertoi mielellään kuulijoille värikkäitä tarinoita tauluhankinnoistaan.

Hän integroitui hyvin Kimonkylän elämänjuoksuun ja ennestään tuntemattomien kyläläisten joukkoon. Nuorisoseuran toiminta sai hänestä oivan osallistujan: Veikon nuoruuden näytelmäharrastus toi hänet uudestaan esiintymään erilaisiin teatterirooleihin, ja alkoipa uusi harrastuskin, lentopallo, josta tuli jokaviikkoinen tapa.

Veikko oli hyvän ruoan ja juoman ystävä. Hän alkoi savustaa pihakodassaan lohta ja nimesi sen leikkisästi Kimonkylän Kotasafuksi. Hän perusti myös pilke silmäkulmassa erilaisia työryhmiä, muun muassa Kimonkylän Kilohaili-Killan ja nestemäisen Brändityöryhmän. Viimeiset perunansa Veikko nosti maasta vielä kuukausi ennen kuolemaansa sisukkaasti vasemmalla kädellä, sillä syöpä oli jo vienyt oikean käden.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mehiläishoidon Veikko jätti 2000-luvulla, mutta mehiläiset eivät halunneetkaan jättää häntä: parisen vuotta sitten hän otti pihasta kiinni parven. Hunajaa työstettiin kolmikätisesti naisystävän kanssa vielä viime kesänä.

Tietty salaperäisyyden verho varjosti läheisten mielestä Veikon elämää. Vasta kuoleman jälkeen löytyi hänen maalaamiaan taidokkaita akvarelleja. Miksi ne eivät olleet esillä? Tähän emme taida enää saada vastausta.

Liisa Lahdensaari-Nätt

Anna-Maria Lahdensaari

Veijo Peltonen


Kirjoittajat ovat Veikko Lahdensaaren tyttäret ja naapuri.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet