Muistot

Oliver Mtukudzi 1952–2019

Muusikko

Muusikko Oliver Dairai Mtukudzi kuoli 23. tammikuuta kotikaupungissaan Zimbabwen Hararessa sokeritaudin seurauksiin. Hän oli 66-vuotias, syntynyt 22. syyskuuta 1952 Salisburyn (nyk. Hararen) liepeillä.

Mtukudzi ehti 45 vuotta kestäneen uransa aikana julkaista 67 albumia, näytellä lukuisissa elokuvissa ja toimia Unicefin hyväntahdon lähettiläänä. Hänet julistettiin vastikään Zimbabwen kansallissankariksi. Viimeisen keikkansa Mtukudzi teki viime joulukuussa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mtukudzin möreä ääni oli eteläisen Afrikan rakastetuimpia. Hänen pelkistetyt melodiansa ja yksinkertaiset kitarakuvionsa tuntuivat kumpuavan syvältä kansanperinteestä. Todellisuudessa hänen sävellyksensä olivat hyvin omintakeisia.

Vaikka hän lauloi enimmäkseen äidinkielellään, shonaksi, hänen laulunsa soivat ympäri Afrikkaa. Vieraillessani kymmenkunta vuotta sitten Sansibarilla, pienessä rantabaarissa soi päivästä toiseen ainoastaan Oliver Mtukudzi ja Bob Marley, kumpikin samalla mitalla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mtukudzin musiikki soi täyteläisenä, olipa kokoonpano hänen pitkäaikainen Black Spirits -bändinsä, eteläafrikkalainen Ladysmith Black Mambazo -kuoro, jazzmestari Hugh Masekelan yhtye tai vain mies ja kitara.

Täydessä vauhdissaan Mtukudzi ja Black Spirits tanssittivat yleisönsä hurmioon, tai kuten Hesarin kulttuuritoimittaja kirjoitti miehen Etnosoi -keikasta vuonna 2006: ”Mtukudzi lietsoi hysteriaa.” Mtukudzi oli moninkertainen Suomen kävijä.

Suuri oli myös Mtukudzin isänmaan rakkaus.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Uransa alkutaipaleella hän tuli tunnetuksi lauluntekijänä, joka pystyi rohkaisemaan Rhodesian rasistista hallitusta vastaan taistelevia kansalaisia jäämättä sensuurin hampaisiin. Vaikka Mtukudzin lyriikat olivat harvoin avoimen poliittisia – tai ehkä juuri sen vuoksi – paljon kärsineet zimbabwelaiset saivat häneltä paljon lohtua ja rohkeutta.

Mtukudzi puolusti yhteiskunnan heikompia ja pyrki eheyttämään kansaa läpi Zimbabwen loputtomilta tuntuvien kriisien.

Harvinaista kyllä, häntä rakastettiin niin hallituspuolueen kannattajien kuin oppositionkin riveissä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ehdin ilokseni tavata Oliver Mtukudzin muutamaan otteeseen. Hän oli sydämellinen, huomaavainen ihminen, joka käytti asemaansa auliisti tukeakseen vähemmän onnekkaita muusikoita.

Viimeinen mahdollisuuteni nähdä hänen esiintyvän olisi ollut Mtukudzin ja Masekelan yhteiskonsertti Cape Town Jazz Festivalilla vuonna 2015.

Keikka jäi kuitenkin soittamatta, kun järjestäjien taholta ei löytynyt sopivaa kalustoa tälle tähtikokoonpanolle. Afrikkalaisen muusikon osa – jopa suurten legendojen – ei ole useinkaan kadehdittava.

Jeremy Gould

Kirjoittaja on Afrikan tutkija ja kehitysmaatutkimuksen professori.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet