Muistot

Maija Simojoki 1940–2019

Musiikkikasvattaja

Musiikkikasvatuksen uudistajiin kuulunut Maija Simojoki (o.s. Turkka) kuoli syöpään Porvoossa 27. huhtikuuta 2019 78-vuo­tiaana. Hän oli syntynyt Jalasjärvellä 23. lokakuuta 1940.

Simojoki oli kehittämässä opetusmenetelmää, jonka avulla jo musiikkileikkikoulussa luodaan vankka perusta soitonopetukselle. Lisäksi hän pyrki vahvistamaan päiväkotien musiikkikasvatusta, jotta musiikki ei jäisi harvojen etuoikeudeksi.

Hän korosti leikin ja lorujen sekä kansanlaulujen ja -tanssien käyttämistä pedagogiikassa ja oivalsi, että musiikkikasvatus alkaa jo vauvana. Vauvamuskareiden pitäjänä hän oli uranuurtajia Suomessa, ja malli on levinnyt Suomesta esimerkiksi Norjaan ja Englantiin.

Ansioistaan musiikkipedagogina Maija Simojoki sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 1992 ja Ebeneser-tunnustuspalkinnon vuonna 2008.

Simojoki valmistui Ebeneser-seminaarista lastentarhanopettajaksi vuonna 1963 mutta teki elämäntyönsä musiikkikasvattajana. Hän oli musiikkileikkikoulunopettajana Länsi-Helsingin ja Espoon musiikkiopistoissa 1974–1997. Lisäksi hän koulutti varhaiskasvattajia Sibelius-Akatemiassa, Helsingin konservatoriossa, Kansanmusiikki-instituutissa sekä muun muassa Tukholman kasvatusopillisessa korkeakoulussa ja Tallinnan pedagogisessa yliopistossa.

Hän myös ohjasi päiväkotien musiikkikasvatuskokeiluja, joissa havaittiin musiikin tukevan oppimista kauan ennen nykyisiä aivotutkimustuloksia. Hän uskoikin, että musiikki tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä.

Koko uransa ajan Simojoki opiskeli uutta ja oli kiinnostunut etenkin kehityspsykologiasta. Sytykkeitä pedagogiikkaansa hän sai muun muassa säveltäjä ja musiikkikasvattaja Zoltan Kodályn ajattelusta, jota hän sovelsi työssään. Helsingin konservatorion yliopettajan Ritva Ollarannan kanssa hän loi tavoitteellisen musiikkileikkikoulun mallin, jossa oli aineksia niin suomalaisesta kansanperinteestä kuin Kodály-metodistakin.

Simojoen perintö jäi elämään myös monissa kirjoissa. Ritva Ollarannan kanssa hän julkaisi muun muassa teokset Musiikkia muksuille, Pium paum paukkaa ja Laulan lasten lailla. Myöhemmin syntyi laajemmassa työryhmässä Olin laulukirja.

Maija Simojoen elämää ohjasivat vahva sosiaalinen oikeudentunto ja halu parantaa maailmaa. Hän oli innostuva ja nopea, ja sitkeys, optimismi ja tulisuus luonnehtivat häntä. Opettajana Maija oli energinen, empaattinen ja kuunteleva, mutta myös jämäkkä. Monituiset lapset saivat kipinän elinikäiseen musiikkiharrastukseen tai muusikon uraan Maijan muskarista.

Lasten kasvattamista Maija piti maailman tärkeimpänä työnä. Jäätyään sairauseläkkeelle syksyllä 1997 hän jatkoi elämäntehtäväänsä hoitamalla lastenlap­siaan.

Anna Simojoki

Inkeri Ruokonen


Kirjoittajat ovat Maija Simojoen tytär sekä ystävä ja kollega.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet