Muistot

Onni Juvonen 1932–2019

Tarkastaja

Tarkastaja Onni Juvonen kuoli 11. toukokuuta 2019 Järvenpäässä 86-vuotiaana. Hän oli syntynyt Terijoella 10. marraskuuta 1932.

Suoritettuaan varusmiespalveluksensa merivoimissa Juvonen meni kalastajakouluun ja syvensi tietojaan erilaisilla kursseilla ja ulkomaille suuntautuneilla opintomatkoilla.

Työelämänsä hän aloitti Kontio & Kontio Oy:ssä, mutta siirtyi pian maanviljelysseurojen neuvojaksi. Tuolloin hän perusti yli sataa kalastuskuntaa Kainuuseen, Savoon ja Uudellemaalle, ja löysi lisäksi Kuhmosta vaimonsa Ritvan.

Juvonen aloitti Uudenmaan kalastuskuntien ja -seurojen liiton toiminnanjohtajana 1970. Virkamiesura neuvokkaalle miehelle urkeni, kun hänet kutsuttiin Helsingin kaupungin urheilu- ja ulkoiluviraston apulaiskalastuksenvalvojaksi. Hän jatkoi Maa- ja metsätalousministeriöön vuonna 1980, jonka riista- ja kalastusosaston tarkastajana ”Milli-Juvonen” toimi eläköitymiseensä asti.

Päivätyönsä lisäksi Juvonen oli uuttera yhdistysmies. Hän oli perustamassa muun muassa Suomen Lohenkasvattajain liitoa, Järvenpään kalastusseuraa ja Tuusulanjärven vesiensuojeluyhdistystä, ja hänet nimi­tettiin Kalamiehet ry:n ja Suomen kalankasvattajaliitto ry:n kunnia­jäseneksi. Ansioistaan kalatalouden saralla Juvoselle myönnettiin Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitali.

Juvonen jatkoi metsä- ja vesiriistan pyyntiä koskevaa neuvontaa kirjallisessa toiminnassaan. Hän oli asiantuntevana kirjoittajana muun muassa teoksissa Kuhan viljely ja pyynti (1964), Tapiola-kirjasarja (1976–1982) ja Kalamiehen pikkujättiläinen (2007). Lisäksi hän oli Metsästys ja kalastus -lehden pitkäaikainen kolumnisti sekä aktiivinen keskustelija Keski-Uusimaa-sanomalehden mielipidepalstalla aina, kun aiheena oli vapaa-ajan kalastusmahdollisuuksien kehittäminen Tuusulanjärvellä.

Virkamiehenäkin metsästys ja kalastus säilyivät Juvosen rakkaina harrastuksina. Keittiön pöydän ääressä hän puhdisti, perkasi ja paloitteli syötäväksi niin kalat, marjat, sienet, vesi- ja kanalinnut kuin jäniksetkin. Olohuoneessa perhe pujotteli paikattavien ja pauloitettavien verkkojen ja työn alla olevien pitkäsiimalaatikoiden välistä.

Lähes päivittäisten Tuusulanjärvelle suuntautuvien kalaretkien lisäksi häntä viehätti lohen siimakalastus Helsinkiä ympäröivillä merialueilla. Myös Juvosen kaksi lasta pääsivät toisinaan mukaan näille kalaretkille.

Kun Parkinsonin taudin eteneminen alkoi hankaloittaa vuonna 1995 eläkkeelle jääneen Juvosen harrastustoimintaa, pitkäaikaiset kalakaverit auttoivat häntä edelleen järvelle ja toivat myöhemmin saaliitaan kotiovelle. Television luonto- ja kalastusohjelmat sekä netin kalavi­deot toivat iloa erä- ja kalamiehen elämään hänen viimeisinä vuosinaan, ja hän osasi arvostaa kovin myös omaishoitajana toimineen Ritva-vaimonsa valmistamia maittavia aterioita.

Tuula Juvonen

Kirjoittaja on Onni Juvosen tytär.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet