Muistot

Tarmo Kivilaakso 1927–2019

Hallintojohtaja

Hallintojohtaja Tarmo Kivilaakso kuoli 92-vuotiaana Espoossa 23. huhtikuuta 2019. Hän syntyi 30. maaliskuussa 1927 Luhangassamaatalon nuorimpana poikana, kävi siellä kansakoulun, jatkoi Lahden ja Jyväskylän lyseoissa kirjoittaen 1947 ylioppilaaksi.

Kivilaakson ikäluokkaa ei otettu enää rintamalle, mutta hän joutui koulupoikana todistamaan Lahden pommituksia ja kotona Luhangassa sukulaisten ja naapureiden sankarihautajaisia.

Tarmo Kivilaakso suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon 1952 ja avioitui samana vuonna houtskarilaisen Lule Öhmanin kanssa. Uran alkuvuodet Kivilaakso oli verotuksen ja hallintolainkäytön tehtävissä ja sai varatuomarin arvon 1956. Hän oli Kunnallisliiton lakimiehenä 1963–70 ja luennoi päätyön ohella hallinto-oikeutta Työväen Akatemiassa ja Kiljavan Ay-opistossa.

Kivilaakso oli 60-luvun lopulta lukuisten valtionkomiteoiden ja työryhmien jäsen.

Eduskuntatyö tuli Kivilaaksolle tutuksi valtiovarainvaliokunnan sihteerinä 1970–72. Uran ehkä mieluisin vaihe hänelle oli 1972–75 metsähallituksen hallintojohtajan virka. Tuolloin alkoi laaja uusien kansallispuistojen valmistelu, joka vei hänet paikan päälle saaristomerelle ja mantereen upeisiin erämaakohteisiin.

Kivilaakso palasi eduskuntataloon 1975 uuteen hallintojohtajan virkaan. Tehtävän päähuomion vei aluksi 1978 valmistunut eduskunnan uusi lisärakennus ja sen jälkeen vanhan puolen kiireiset remontit, joissa arvokas päärakennus korjattiin ja uusittiin tarpeistoineen tarkasti alkuperäiseen asuunsa.

Kivilaakso joutui selvittämään julkisuudessa 80-luvulla kansanedustajien jalasmökkejä, päivärahoja, lisäeläkkeitä, jopa eduskunnan saunan käyttöä. Vastatessaan etulinjassa tähän kohinaan Kivilaakso vähitellen kypsyi virkaansa hallintojohtajana ja jäi eläkkeelle 1987.

Kivilaakson unelmoima rauhaisa eläkeaika kotitilan metsänhoidon ja eränkäynnin parissa ei täysin toteutunut. Kotikunnassa Luhangassa kehkeytyi 80-luvun lopussa kiista tien rakentamisesta mantereelta Onkisalon saareen. Kivilaaksoa pyydettiin ­tiehanketta ajaneiden asuk­kaiden ja metsänomistajien ­asiamieheksi, mutta hän sai vastaansa eräitä kesäasukkaita ja ympäristöhallinnon, joka löysi tielinjalta valkoselkätikan pesän.

Alkoi 18 vuotta kestänyt prosessi kaikissa mahdollisissa viranomais- ja oikeusasteissa. Viimein kesällä 2007 saarelaiset saivat siltansa ja tiensä ja valkoselkätikka suojelualueen, jonka tie kaukaa ja kalliisti kiertää.

Tarmo Kivilaakso oli nimensä mukaisesti toimissaan hyvin uuttera ja sinnikäs. Opiskelukaverit ja alkuvuosien työtoverit antoivat hänelle lempinimen Energia. Meille lapsille ja neljälle lapsenlapselleen hän oli Faffa tai Muffa ja aina esimerkki ahkeruudesta, olipa kysymys yhteisistä metsätöistä tai mieluisista kalaretkistä merellä ja Päijänteellä.

Tommi Kivilaakso

Eva Kivilaakso-Wellmann


Kirjoittajat ovat Tarmo Kivilaakson poika ja tytär.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet