Muistot

Franco Zeffirelli 1923–2019

Ohjaaja

Italialainen elokuva-, teatteri- ja oopperaohjaaja Franco Zeffirelli kuoli 15. kesäkuuta 2019 kotonaan Firenzessä sairastettuaan pitkään. Hän oli 96-vuotias, syntynyt 12. helmikuuta 1923 Firenzessä.

Zeffirelli, koko nimeltään Gian Franco Corsi Zeffirelli, oli muotisuunnittelijan ja kangaskauppiaan avioton poika, jolle äiti kehitti uuden sukunimen Zeffiretti. Se kuitenkin kirjattiin syntymätodistukseen väärin, ja niin pojasta tuli Zeffirelli.

Äidin kuoltua Franco kasvoi pääasiassa Firenzen englantilaisten siirtolaisten parissa. Italialaisen tutkijoiden mukaan hän oli yksi harvoista ihmisistä, joka polveutui suoraan Leonardo da Vincin sukuhaarasta. Zeffirellin esivanhemmista yksi oli da Vincin sisaruksia.

Nuorena Zeffirelli ryhtyi opiskelemaan taidetta ja arkkitehtuuria, mutta sota keskeytti opinnot. Zeffirelli taisteli toisessa maailmansodassa italialaisten partisaanien joukoissa. Sodan jälkeen hän innostui elokuvasta nähtyään Laurence Olivierin Shakespeare-tulkinnan Henrik V.

1940-luvun lopulla Zeffirelli työskenteli monien merkittävien italialaisten elokuvaohjaajien assistenttina, muun muassa Luchino Viscontin kanssa tämän merkittävässä ohjaustyössä Maa järisee (1948). 1960-luvulla Zeffirelli loi itselleen mainetta Lontoossa suunnittelemillaan ja ohjaamillaan teatteritulkinnoilla.

Franco Zeffirellin ensimmäinen elokuvaohjaus oli verevä tulkinta Shakespearen näytelmästä Kuinka äkäpussi kesytetään (1967), jonka pääosissa oli aikansa kohupari Elizabeth Taylor ja Richard Burton.

Zeffirellin seuraavasta Shakespeare-elokuvasta Romeo ja Julia (1968) tuli kestosuosikki ja yksi 1960-luvun tunnetuimmista elokuvista, ei vähiten Nino Rotan klassikoksi nousseen musiikin avittamana.

Valitettavasti Zeffirelli ei myöhemmällä elokuvaohjaajan urallaan enää yltänyt Shakespeare-filmatisointiensa tasolle. Hän ohjasi kelvolliset oopperaelokuvat La Traviatasta (1982) ja Otellosta (1986), mutta Zeffirellin paras myöhempi ohjaustyö oli Teetä Mussolinin kanssa (1999), jossa ohjaaja palasi omiin lapsuusmuistoihinsa Firenzen englantilaisyhteisössä.

Zeffirelli tunnettiin siitä, että hän mielellään käytti elokuvissaan nuoria ja tuntemattomia näyttelijöitä. Tosin 1990 hän teki yllättävän vedon ottaessaan Hamlet-elokuvansa nimirooliin aivan toisentyyppisistä elokuvayhteyksistä tunnetun Mel Gibsonin.

Merkittävämpi kuin elokuvaohjaajan ura oli Franco Zeffirellin työ oopperan parissa. 1950- ja 1960-luvuilla hän ohjasi ystävälleen Maria Callasille muun muassa La Traviatan, Toscan ja Norman sekä työskenteli usein myös toisen maineikkaan oopperalaulajan, Joan Sutherlandin kanssa.

Zeffirellin New Yorkin Metropolitan-oopperaan, Lontoon Royal Opera Houseen ja Milanon La Scalaan vuosien mittaan luomat tuotannot ovat alansa klassikkoja. Kaikkiaan Zeffirelli vastasi yli 120 oopperatuotannosta.

Eikä Zeffirelli suhtautunut oopperan tekemiseen vaatimattomasti. ”En ole suurin oopperaohjaaja”, hänen väitetään kerran sanoneen, ”olen ainoa”.

Vuonna 1996 Zeffirelli tunnustautui julkisesti homoseksuaaliksi. Muutamat miesnäyttelijät ovat väittäneet joutuneensa Zeffirellin ahdistelemiksi, viimeksi viime vuonna amerikkalainen Johnathon Schaech.

Vuosina 1994–2001 Franco Zeffirelli oli myös Silvio Berlusconin Forza Italia -puoleen kansanedustaja.

Pertti Avola