Muistot

Leevi Lehto 1951–2019

Runoilija ja kääntäjä

Runoilija, kääntäjä Leevi Lehto kuoli 68-vuotiaana Helsingissä 22. kesäkuuta 2019. Menetettiin uniikki taiteellinen monineuvo, jonka teot elävät lujaa. Lehto oli syntynyt 23. helmikuuta 1951 Asikkalassa.

Lehto kertoi vuonna 2016 sairastavansa parkinsonismia. 50-vuotistaiteilijajuhlan jälkeen kunto heikkeni: kesästä 2018 alkaen Lehto oli pääasiassa vuodepotilaana.

Diagnoosi vaihtui MSA-taudiksi ja pakotti hoivakotiin, mutta runo- ja käännöskirjat valmistuivat 2019. Lehto pysyi loppuun asti kirkasjärkisenä ja keskusteluvalmiina.

Kuusitoistavuotiaan debyytin Muuttunut tuuli (1967) ja toisen lyriikkateoksen jälkeen Lehto lähti politiikkaan. Arvo Aallon avustajana 1971–1983 hän vastasi SKP:n julkilausumista.

Lehto nousi ns. kolmaslinjalaisuuden avainhahmoksi ennen kuin irtautui päivänpolitiikasta.

Althusser-käännöksestä Ideologiset valtiokoneistot (1984) alkaen Lehto tunnettiin suomentajana. Hän viimeisteli muun muassa Galbraith-, Barthes- ja Lyotard- sekä Orwell- ja Golding- kuin myös Spillane- ja Guillou-jälkiperäisteokset.

Lehto palasi säkeisiinkin. Ihan toinen iankaikkisuus (1991), Kielletyt leikit (1994) ja Ääninen (1997) vakiinnuttivat kokeellisen nykyrunon mestarin. Syntyivät romaani Janajevin unet (1992), kantaattilibretto ja Ashbery-suomennos. 90-luvun ei-fiktiivisiin käännettäviin kuuluivat Badinter, Deleuze & Guattari sekä Beck & Giddens & Lash.

Lehto toimi viestintäyrittäjänä vuodet 1997–2003.

Kulttuurilehti Tuli&Savun päätoimittajana Lehto vaikutti 2002–2003, Nihil Interitin puheenjohtajana 2003–2006 ja Poetiikkakonferenssin johdossa 2005–2008. Poikkeuskyky opetti Kriittisessä korkeakoulussa ja niitti mainetta esiintyjänä sekä ääni- ja digirunopioneerina.

Lehto perusti ntamon 2007. Se oli tarvepainatusmallinsa, äkkipaisuneen nimekkeistönsä, radikaalin etsintänsä ja vetäjänsä särmikkäiden lausumien vuoksi oudoksuttu kustantamo. Tuntoja liensivät pian useat palkinnot ja tähtikirjailijakiinnitykset.

Myös avantgardisti Lehto tunnustettiin. Nuori Voima- ja Eino Leino -palkintojen (2007, 2015) välissä ihailtiin Joycen Ulysses-romaanin jättisuomennosta (2012). Runokokoelman Ampauksia ympäripyörivästä raketista (2004) ja epäluovan proosaluomuksen Päivä (2004) jatkoksi saatiin asiakoonnos Alussa oli kääntäminen (2008) sekä Khaijam- ja Cummings-käännökset.

Suitsutetun esseekirjan Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi (2017) jälkeen näki päivänvalon suurtoimite Suo, kuokka ja diversiteetti (2018).

Lehdon viimeisiksi töiksi jäävät runoteos Handy McCoystysen rakkauslaulu (2019) ja Keats-suomennos Syksylle ja muita runoja ja kirjeitä (2019).

Leevi Lehto oli lahjakas, työteliäs ja rohkea kulttuurivaikuttaja. Ihmisenä hän oli charmantti, ystävällinen ja kannustava. Lehto oli naimisissa ja hänellä on aikuinen tytär. Kun muistamme Leeviä, muistamme tilannetajuisen älykön ja säkenöivän poeetan, muistamme lämmön.

Karri Kokko

Miia Toivio

Jarkko S. Tuusvuori


Kirjoittajat ovat Leevi Lehdon ystäviä ja kollegoita.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet