Muistot

Rutger Hauer 1944–2019

Näyttelijä

Näyttelijä Rutger Oelsen ­Hauer kuoli kotonaan Beetsterzwaagissa Hollannissa 19. heinäkuuta 2019 lyhyeen sairauteen. Hän oli 75-vuotias, syntynyt Breukelenissa 23. tammikuuta 1944.

Hauer muistetaan parhaiten roolistaan Ridley Scottin ohjaamassa Blade Runner -elokuvassa (1982). Hän näytteli siinä humanoidirobottia, jonka inhimillisyys korostui lopun kuolinkohtauksen monologissa. Hauer improvisoi sen kuuluisan lopun: ”Kaikki nuo hetket katoavat kuin kyyneleet sateeseen. Aika kuolla.”

Hauerin vanhemmat Teunke ja Arend Hauer olivat näyttelijöitä, jotka pyörittivät omaa näyttelijäkoulua Amsterdamin lähellä. 15-vuotiaana Hauer lähti vuodeksi merille. Sieltä palattuaan hän teki hanttihommia ja kävi lukion loppuun iltaisin.

Lopulta Hauer valmistui vuonna 1967 Amsterdamin yliopiston teatterin ja tanssin laitokselta. Opiskeluaikanaan hän liittyi kokeellisen teatterin ryhmään, josta Paul Verhoeven löysi hänet tv-sarja Florisin (1969) päärooliin. Keskiaikainen toimintasarja teki hänestä tähden Hollannissa. Hauer oli mukana myös Verhoevenin elokuvassa Turkkilaisia makeisia (1973). Runollisen ja ilkikurisen seksikomedian näki yli 3,3 miljoonaa katsojaa, eli noin neljännes Hollannin väestöstä. Se on valittu maan parhaaksi elokuvaksi.

Hauerin ja Verhoevenin yhteistyö jatkui elokuvissa Keetje Tippel (1975), Gestapon vihollinen numero 1 (1975), Spetters (1980) ja Lihaa ja verta (1985). Näistä viimeinen oli kansainvälinen tuotanto, joka rikkoi ohjaajan ja näyttelijän välit.

Siinä vaiheessa Hauer oli jo päässyt kansainvälisen uran makuun. Hän teki sankariroolit Sam Peckinpahin vakoilujännärin Verinen viikonloppu (1983) tv-toimittajana ja Richard Donnerin Ladyhawken (1985) kirottuna ritarina.

Vaikka Hauer tunnettiin lem­peänä luonteena, monet muistettavimmat roolinsa hän teki pahiksina. Blade Runnerin ohella yksi isoimmista oli Robert Harmonin Liftarin (1986) maanteiden hullu vainoaja.

Taiteellinen voitto oli päärooli Ermanno Olmin Pyhän juopon legendassa (1988), joka sai Venetsian festivaalin pääpalkinnon ja neljä Donatelloa, eli ”Italian Oscaria”.

Hauer työskenteli ahkerasti aivan viime vuosiin saakka, enimmäkseen tv-tuotannoissa ja elokuvien sivurooleissa. Tv-elokuvasta Pako Sobiborista (1987) hän sai parhaan sivuosan Golden Globen.

Harri Römpötti

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet