Muistot

Marja Leinonen 1946–2019

Professori

Professori Marja Leinonen kuoli vaikeaan sairauteen Helsingissä 8. kesäkuuta 2019. Hän oli 73-vuotias, syntynyt Varkaudessa 16. tammikuuta 1946.

Leinonen pääsi ylioppilaaksi Varkauden yhteislyseosta ja suoritti 1967 Helsingin kauppakorkeakoulussa kirjeenvaihtajan tutkinnon. Hänen kiinnostuksensa kieliin oli tätä laajempaa ja johti hänet venäjän ja yleisen kielitieteen opiskelijaksi Helsingin yliopistoon.

Valmistuttuaan 1975 maisteriksi hän opetti yliopistossa yleistä kielitiedettä vuoteen 1978. Tohtoriksi hän väitteli 1983.

Vuodesta 1981 hän toimi Tampereen yliopistossa, ensin yleisen kielitieteen lehtorina ja 1985 alkaen slaavilaisen filologian professorina.

Yliopistomaailman uudet tuulet saivat hänet vuonna 2004 vetäytymään ennenaikaiselle eläkkeelle ja vapauttivat hänet uusille tutkimuksen ja elämän alueille.

Leinosen kansainvälisesti arvostettu väitöstutkimus käsitteli venäjän kielen keskeistä aluetta, verbiaspektin merkityksiä.

Muissa venäjää käsittelevissä töissään hän muun muassa vertaili venäjän ja suomen lauserakenteita ja tarkasteli puhutun venäjän ominaisuuksia.

Tampereen-aikanaan hän pani alulle Suomessa vanhastaan asuneiden venäläisten kielen ja muistitiedon tutkimuksen, jonka aineistosta syntyi monia opinnäytetöitä.

Leinosen tämän alan julkaisut koskevat niin kielikontakteja kuin suomenvenäläistä perinnettä ja arkihistoriaa. Samalla hän kiinnostui Helsingin slangin venäläisistä kerrostumista.

Kiinnostus venäjän ja muiden kielten yhteyksiin avasi Leinoselle 1990-luvulla myös suomalais-ugrilaisen kielitieteen maailman, johon hänestä tuli aktiivinen jäsen.

Hän opetteli komin kielen, kirjoitti komilaisten kollegojen kanssa useita kielen rakenteen perusasioihin ja kielikontakteihin liittyviä artikkeleita ja toimi komilaisten vieraanvaraisena yhteyshenkilönä Suomessa.

Leinonen oli myös armoitettu arkistotutkija. 2000-luvulla hän tutki ja suomensi vanhoja, pohjoisia alueita käsitteleviä kansa- ja kielitieteellisiä tutkielmia ja matkakertomuksia.

Lisäksi Leinonen laajensi eläköidyttyään alaansa balttilaisiin kieliin ja Baltian alueen yhteisiin kielellisiin piirteisiin.

Hän hankki perusteellisen latvian kielen taidon, ja hänestä tuli latvialaisen kaunokirjallisuuden suomentaja ja Helsingin latviankielisen kuoron tärkeä jäsen.

Marja Leinonen oli seurallinen mutta aina asiasuuntautunut, opettajana itsenäistä ajattelua arvostava. Hän oli kriittisesti avoin uudelle tiedolle ja sovelsi rohkeasti luovia kykyjään.

Tärkeitä hänelle olivat kuvataide ja oma maalaustyö, historia, kirjallisuus, lintujen tarkkailu sekä matkailu hyvässä seurassa: viimeinen matka suuntautui Georgiaan syksyllä 2018.

Larisa Leisiö

Maria Vilkuna


Kirjoittajat ovat Marja Leinosen tutkijatovereita ja ystäviä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet