Muistot

Liisa Santaholma 1940–2019

Valtiotieteen maisteri

Valtiotieteen maisteri Liisa Santaholma (o.s. Kemppainen) kuoli Helsingissä Töölön sairaalassa 15. elokuuta 2019 pitkäaikaisten vaikeiden sairauksien uuvuttamana.

Hän oli 79-vuotias, syntynyt Oulussa 6. helmikuuta 1940.

Santaholma kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa Tuiran yhteiskoulussa vuonna 1962.

Hän pyrki taiteellisten lahjojensa johdattamana Ateneumiin, mutta kirjoittautui kuitenkin Helsingin yli­opiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan pääaineinaan sosiaalipolitiikka, sosiologia ja tilastotiede.

Maisteriksi hän valmistui 1968.

Santaholman ensimmäinen työpaikka oli edistyksellisessä Mäkelänrinteen yhteiskoulussa.

Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä ellei peräti ensimmäinen opintojen ohjaaja. Mäkelänrinnettä seurasi suunnittelijan työ Helsingin kouluvirastossa.

Maanmittauslaitoksen palvelukseen henkilöstön kehittämistehtäviin Santaholma tuli 1979. Eläkkeelle hän jäi henkilöstöjohtajan virasta 2003.

Santaholman panos Maanmittauslaitoksen johdon kehittämisessä oli merkittävä. Hän toi aivan uuden ulottuvuuden varsin tiukkoihin määräaikoihin ja numeerisiin tulostavoitteisiin perustuvaan johtamiskulttuuriin.

Hän järjesti Maanmittauslaitoksen johdolle muun muassa kolmipäiväisiä ”itsensä tutkiskelun” pienryhmätapaamisia Valamon luostarissa. Niihin osallistuivat sekä aluehallinnon että keskushallinnon johtajat, 4-5 henkilöä kerrallaan.

Ajatuksena oli auttaa johtajia löytämään yksinäisessä johtamistyössään vertaistukijoita sekä kumppaneita, joilla oli samankaltaisia kokemuksia. Näiden tapaamisten punaisena lankana oli hiljaisuus ja kiireettömyys, johon Valamon talvinen ympäristö antoi oivan mahdollisuuden. Viimeisenä päivänä oli luostarin johtajan, igumenin, tapaaminen, jolloin hän selosti johtamistyötä ”rukoilun ammattilaisten” maailmassa.

Maanmittauslaitoksen johtamisen kehittämistyössään Santaholma olikin aikaansa edellä. Hänen iloisuutensa, positiivisuutensa ja työhön paneutumisensa sai osallistujilta aina suurta arvostusta.

Maanmittauslaitoksella oli 1990-luvulla useita vaativia organisaatiouudistuksia ja kehittämishankkeita, joilla oli merkittäviä henkilöstövaikutuksia. Niiden läpiviennissä henkilöstöä tyydyttävällä tavalla Santaholmalla oli merkittävä osuus.

Hänellä oli taito kuunnella eri osapuolten näkemyksiä ja tehdä loogiset päätökset kuulemastaan. Kun päätökset oli tehty, niissä myös pysyttiin. Maanmittauslaitoksen henkilökunta ja johto arvostivat suuresti Liisa Santaholman avarakatseisuutta Maanmittauslaitoksen kehittämisessä.

Työuran ohella Liisalle olivat tärkeitä taiteet – kuvaamataiteet, elokuva ja tarinoiden kirjoittaminen – sekä erityisesti puutarhanhoito, ensin mökillä Sammatissa ja sitten eläkkeelle jäätyä valkoisen huvilan laajassa pihapuutarhassa Loviisan historiallisessa alakaupungissa.

Vierailuihin kuului aina perusteellinen kierros puutarhassa, jossa Liisa selosti vieraille istutuksiaan, puitaan ja kasvejaan sekä antoi viherpeukaloille juurruttamiaan taimia. Hän prässäsi kasveja ja teki niistä taidokkaita tauluja ja kortteja ystäville.

Lukuisille lapsiystävilleen Liisa kirjoitti tarinoita sekä tosielämän että mielikuvituksen aarteistosta.

Tarinoiden sivuille hän myös piirsi ja maalasi kertomusta elävöittävän kuvituksen.

Jarmo Ratia

Juhani Santaholma


Kirjoittajat ovat Liisa Santaholman työtoveri sekä aviopuoliso.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet