Muistot

Veli-Heikki Vaahtoniemi 1929–2019

Rovasti

Rovasti Veli-Heikki Vaahtoniemi kuoli 89-vuotiaana Kokkolassa 20. elokuuta 2019. Hän oli syntynyt Lapualla 16. syyskuuta 1929.

Vaahtoniemi oli lakeuksien kasvatti. Hän varttui herännäisyyden ympäröimänä. Ensimmäisen viranhoitomääräyksensä hän sai 1955 Suomussalmelle Ala-Vuokin rajaseutupapiksi. Vaahtoniemi avioitui 1955 Suomussalmen kirkkoherran Lauri Säipän tyttären Sirkun kanssa.

Rajaseutupapin kokemuk­siaan sodan jälkeisessä Kainuussa hän jakoi myöhemmin öljy­värimaalaustensa ja kirjoitustensa kautta. Maalaukset on lahjoitettu Suomussalmen seurakunnalle, ja niihin liittyvät muistelmat korpiseutujen seurakuntaelämästä on julkaistu Rajatapauksia-kirjana.

Vuonna 1957 Vaahtoniemi aloitti Suomussalmen seurakunnan pitäjänapulaisena. Sieltä Heikin ja Sirkun perhe muutti Lapualle, kun Heikki kutsuttiin 1961 Herättäjäyhdistyksen lähetyspastoriksi.

Vuonna 1964 Vaahtoniemi aloitti Hyrynsalmen kirkkoherrana. Vuonna 1971 hänet valittiin Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalaiseksi, ja vuodesta 1977 lähtien hän palveli Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana eläkkeelle jäämiseensä asti 1992.

Kokkolan kaudelle sijoittui paikkakuntalaisiin syvästi vaikuttanut Kokkolan herätyksen nimellä kulkenut hengellisen etsinnän aika. Vaahtoniemen osaksi tuli toimia opastajana ja sielunhoitajana.

Seurakuntatyön ohessa Vaahtoniemi palveli kirkkoa myös laajemmin. Hän toimi vuosien ajan Lähetysseuran ja Pappis­liiton johtokunnissa. Kirkollis­kokousedustajana hän palveli neljällä vuosikymmenellä.

Vaahtoniemi oli syvällisesti perehtynyt virsirunouteen. Virsikirjakomiteaan hänet kutsuttiin 1977. Vuoden 1986 virsikirjassa hänen kirjoittamiaan virsiä ovat virsi 471 Hyvä Jumala, kiitän kodista ja uskontunnustusvirsi 171 Minä uskon Isään, Herraan Jumalaamme.

Heikki oli monelle ystäväpappi, joka kuunteli ja rohkaisi. Hän oli arvostettu ja kuunneltu puhuja. Vielä eläkkeelle jää­tyäänkin hän avusti kirkollisissa toimituksissa ja osallistui seurakunnan elämään. Sotaveteraanit ottivat hänet omakseen. Vuosien aikana hän opasti useita Israelin matkoja.

Kirjallisuus, erityisesti venä­läiset klassikot ja runous, oli Heikkiä lähellä. Merkkipäiville ja onnentoivotuksiin hän usein riimitteli sattuvia runonvärssyjä. Myös orkideain kasvatus ja puutarhanhoito olivat hänelle jumalanpalvelusta ja elämän kunnioittamista, johon hän koki saaneensa vaikutteita Albert Schweitzerilta.

Heikki Vaahtoniemen palvelusaika sijoittui yhteiskunnan ja kirkon murrosvaiheisiin. Hänessä yhdistyivät vanha pappilakulttuuri ja muuttuvan maailman kohtaaminen.

Jouni Sirviö

Kirjoittaja on Heikki Vaahtoniemen pitkäaikainen ystävä ja työtoveri.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet