Muistot

Anna-Liisa Koskinen 1939–2019

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri

Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Anna-Liisa (Ansa) Koskinen (o.s. Palkisto) kuoli Hämeenlinnassa nopeasti edenneeseen aivoverenvuotoon 13. lokakuuta 2019. Hän oli 80-vuotias, syntynyt Viipurissa 11. heinäkuuta 1939.

Anna-Liisa Palkisto syntyi terijokelaiseen kauppiasperheeseen, ja vain kolme kuukautta hänen syntymänsä jälkeen perhe pakeni sotaa Hattulan Vuohiniemeen. Sieltä Palkistot muuttivat Tuusulan Järvenpään kylään, jossa Anna-Liisa kirjoitti ylioppilaaksi.

Sodanjälkeisinä vuosina toimeentulo oli niukkaa, mutta joululahjaksi annetuista kirjoista perhe ei koskaan luopunut. Uusilla paikkakunnilla karjalainen evakkoperhe sai aina no­peasti uusia ystäviä ja tukijoita, varsinkin Arvi-isän kuoleman jälkeen Anna-Liisan ollessa vain 14-vuotias.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen Palkisto toimi vuoden verran kansakoulunopettajana Leppävirran Kurjalanrannassa, minkä jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan ravintokemia. Erikoistyönsä hän teki mansikoiden varastointikestävyydestä.

Mansikoiden tahrima kaunis Anna-Liisa herätti raumalaisen opiskelukaverin Esko H. Kos­kisen mielenkiinnon. Häitä juhlittiin elokuussa 1963.

Valmistuttuaan Ansa Koskinen toimi valtion ravitsemustoimikunnan apulaissihteerinä ja kirjoitti muun muassa ravitsemuskasvatuksen oppikirjoja. Vuonna 1968 hän tuli valituksi kauppa- ja teollisuusministeriön elintarviketoimistoon tarkastajaksi. Ministeriössä Koskinen toimi esittelijänä ja ylitarkastajana, minkä jälkeen hän siirtyi toimistopäälliköksi Elinkeinohallitukseen. Kauppa- ja teollisuusministeriöön palattuaan hänet nimitettiin kaupalliseksi neuvokseksi.

Koskisella oli monia luottamustehtäviä, hän oli muun muassa Elintarvikeviraston johtokunnan puheenjohtaja. Codex alimentarius -komiteassa ja EU:n eri elimissä hän osallistui alan kansainväliseen säätelyyn.

Koskinen muistetaan esimerkiksi elintarvikkeiden päällysmerkintöjen parantamisesta. Hänelle myönnettiin ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki ja valtion virka-ansiomerkki.

Vaativan työn vastapainona Koskinen harrasti kuvataiteita ja klassista musiikkia. Maaseutu­asuntokuntansa Tammelaan hän perusti Letkun kylän taidepiirin ja Helsingin-naapureille eläkeläisten soppakerhon, jossa kerran kuussa vaihdettiin kuulumiset kotitekoisen keittolounaan äärellä.

Perhe oli Koskiselle tärkeä. Usein hän luonnehti merkittävimmäksi saavutuksekseen kolmen lapsen kasvattamisen. Rakasta puolisoaan hän tuki 56 vuotta kestäneen avioliiton aikana kaikin tavoin.

Viimeisinä elinvuosina Koskisen voimia heikensi muistisairaus, jonka seurauksena hän palasi ajatuksissaan usein Vuohiniemeen, hänelle unenkauniiseen lapsuudenkylään kiuruineen, kissankelloineen ja valkovuokkoineen.

Janne Palkisto

Hanna Renvall

Jussi Koskinen


Kirjoittajat ovat Anna-Liisa Koskisen lapset.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet