Muistot

Mirja Sassi 1928–2019

Toimittaja, tietokirjailija ja kriitikko

Toimittaja, tietokirjailija ja kriitikko Mirja Sassi (o.s. Homi) kuoli pitkäaikaiseen syöpäsairauteen Helsingissä 15. lokakuuta 2019. Hän oli 91-vuotias, syntynyt Helsingissä 29. heinäkuuta 1928.

Sassi oli näkyvä hahmo suomalaisessa toimittajakunnassa jo 1960-luvulla. Hän havainnoi yhteiskunnan kulttuuri-ilmiöitä ja niiden muutoksia, naisten asemaa ja erityisesti modernia taidetta, muotoilua ja arkkitehtuuria.

Työurallaan monipuolisesti lahjakas Sassi on paitsi kirjoittanut myös valokuvannut, tehnyt videoita, muoti- ja graafista suunnittelua sekä kuvituksia. Hän opiskeli maalausta ja piti oman taidenäyttelyn.

Sassi kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1949. Opinnot Helsingin yliopistossa jäivät, kun hän taloudellisista syistä hakeutui töihin Apu-lehteen ja Kuvapostiin.

Ensin hän toimitti ulkomaista tekstimateriaalia, sitten kirjoitti, toimi reportterina ja valokuvaajana.

Ura jatkui Hopeapeilissä ja Me Naiset -lehdessä, jossa hän oli muoti -ja sisustustoimittaja sekä kolumnisti ja tuli tunnetuksi ajankohtaisten trendien haistelijana ja raportoijana. Seurapiiritapahtumia hän seurasi Sininen Salonki -sivuillaan. Sassin Suomessa lanseeraama käsite on muun muassa ”in ja out”.

Hän teki useita palkittuja juttuja ja oli niissä tarkkanäköinen ja usein myös provosoiva. Hän brändäsi itsestään tyyli-ilmiön.

Työyhteisössä hän oli idea­rikas ja nuoria kannustava, omanarvontuntoinen, mutta nauroi myös itselleen.

Sassi työskenteli myös Viikkosanomissa ja kirjoitti vuosia Helsingin Sanomiin suosittua Erkkeriullakko-kolumnia.

Työssään hän sai matkustella sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ja oli ensimmäisiä aidosti kansainvälisesti suuntautuneita alan toimittajia. Hän puhui viittä vierasta kieltä.

Sassi halusi parantaa naisten ja äitien asemaa ja vaati kotitöiden oikeudenmukaista arvonnostoa ja julkaisi kolumninsa aiheesta myös kirjana.

Hän kannusti naisia poliittiseen vaikuttamiseen ja oli itsekin Naisten puolueen sitoutumattomana ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1995.

1970-luvulta lähtien Sassi asui osan vuotta Roomassa, missä hänen ystävänsä ja kumppaninsa toimi arkkitehtuurin professorina.

Arkkitehtuurista tuli Sassille tärkein toimintakenttä. Hän opiskeli ja tutki rakennuskulttuuria ja alkoi vähitellen myös luennoida aiheesta sekä Roomassa että Los Angelesissa.

Hän julkaisi 1985 teoksen Modernismi murtuu, jossa esitteli vuosikymmentä leimanneen maailmanlaajuisen postmodernin taide-, design- ja arkkitehtuurisuuntauksen suomalaisille.

Sassi eli uusiutuvan sairautensa kanssa vuosikymmeniä. Hän joutui hautaamaan ainoan tyttärensä ja myöhemmin puolisonsa, jonka kanssa välit olivat vanhemmiten lämmenneet huolehtivaksi ystävyydeksi.

Ystäväpiiri oli kuitenkin laaja. Läheisimpien vaiheita hän myötäeli voimakkaasti ja halusi aina rohkaista eteenpäin – usein myös kritisoiden.

Vaikka terveys heikkeni, Sassi seurasi maailman menoa ja kansainvälisiä lehtiä. Voimien vähetessä hän jopa kirjoitti ohjeen vierailijoille: älkää tulko ”viihdyttämään vanhusta”. Hyvistä keskusteluista hän sen sijaan syttyi aina, vaikka välillä piti tasata hengitystä.

Viime viikkoihin asti Mirja piti elämänsä komennon käsissään ja suunnitteli hautajaisensa.

Kotitalossaan Pietarinkadulla Mirjasta tuli yhteinen isoäiti, jonka luona naapurit piipahtelivat, kutsuivat aterialle tai toivat herkkuja. Loppuun asti naapurusto kantoi suvun ohella vastuuta yksin asuvasta, heikkenevästä isoäidistään.

Hannele Jäämeri

Juhani Pallasmaa


Kirjoittajat ovat Mirja Sassin ystäviä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet