Muistot

Ulf-Erik Slotte 1931–2019

Suurlähettiläs

Suurlähettiläs Ulf-Erik Slotte kuoli yllättäen Helsingissä 5. marraskuuta. Hän oli 88-vuotias, syntynyt Helsingissä 15. marraskuuta 1931.

Slotte tuli ylioppilaaksi Tampereella vuonna 1950 ja opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa ja muita humanistisia aineita. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1955 ja täydensi opintojaan ASLA/Fulbright-stipendin turvin Yhdysvaltain pääkaupungissa George Washington-yliopistossa vuosina 1956–1957.

Opiskeluaikana hän osallistui aktiivisesti ylioppilaselämään toimien muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenenä 1955–1956 sekä Vasa Nationin kuraattorina 1958–1959. Hän harrasti myös kuorolaulua ja oli Akademiska Sångföreningenin varapuheenjohtaja 1957–1959.

Slotte aloitti uransa Suomen ulkoasiainhallinnon virkamiehenä tammikuussa 1959. Tavanomaisen diplomaattisen virkakierron puitteissa hän palveli useissa edustustoissa ulkomailla: Tukholma 1961–1962, Oslo 1962–1963, Ankara 1964–1965, Lontoo 1969–1970 sekä Tukholma 1970–1973.

Ulkoasiainministeriössä hän toimi jaostosihteerinä 1965– 1969 ja neuvottelevana virkamiehenä 1973–1977 ennen nimitystä ulkoasiainneuvokseksi 1978. Suurlähettiläänä Slotte palveli Ankarassa 1977–1983 ja sen jälkeen hallinnollisten asioiden alivaltiosihteerinä ministeriössä 1983–1987. Ura jatkui sen jälkeen suurlähettiläänä vielä Canberrassa 1987–1991 ja Dublinissa 1991–1996.

Virkatyö ulkoasiainministeriön hallinnon johdossa on kuluttavaa ja vaativaa painottuen paljolti henkilökysymyksiin, nimityksiin ja siirtoihin. Näitä asioita Slotte hoiti lujuudella, huumorilla ja ymmärtämyksellä.

Työtoveriensa piirissä Uffe oli arvostettu, reilu, luotettava ja puolueeton virkamies. Monipuolisella sivistyksellä ja kielitaidolla oli hänen työssään tärkeä merkitys.

Samalla ne olivat edellytys Uffen uutteralle työlle vapaa-aikana ja eläkeläisvuosina kielenkääntäjänä sekä uuden historiallisen ja muun ammattikirjallisuuden arvostelijana päivälehdissä. Hän käänsi ruotsin kielelle muun muassa Max Jakobsonin muistelmakirjat Väkivallan vuodet (2001) ja Pelon ja toivon vuodet (2002).

Kuorolaulu säilyi tärkeänä harrastuksena hänen elämässään – Akademiska Sångföreningenin jälkeen tuli Muntra Musikanter. Uffe oli helposti lähestyttävä ja seurallinen henkilö, joka eläkeläisenä omistautui kirjoille, musiikille ja laululle monissa seuroissa ja yhdistyksissä.

Uffen lähipiiriin kuuluivat vaimo Kirsti, neljä poikaa ja yksi tytär sekä yksitoista lastenlasta.

Klaus Törnudd

Kirjoittaja on Ulf-Erik Slotten ystävä ja kollega
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet