Muistot

Jaegwon Kim 1934-2019

Filosofi

Filosofi Jaegwon Kim kuoli 27. marraskuuta 2019. Hän oli syntynyt Daegussa, Koreassa (nykyisessä Etelä-Koreassa) 12. syyskuuta 1934.

Kim aloitti opintonsa Soulissa, mutta siirtyi pian Yhdysvaltoihin. Valmistuttuaan kandidaatiksi hän sai Carl Hempeliltä kutsun siirtyä Princetonin yliopistoon, josta hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1962. Kim opetti monissa Yhdysvaltojen merkittävimmistä yliopistoista, ja siirtyi lopulta vuonna 1987 Brownin yliopistoon, jossa hän hoiti professorin toimea kuolemaansa asti.

Jaegwon Kim oli yksi merkittävimmistä viimeisen viidenkymmen vuoden aikana vaikuttaneista filosofeista. Hänen tutkimuksensa keskittyi analyyttisen filosofian ydinaloihin: mielenfilosofiaan, metafysiikkaan, tietoteoriaan ja tieteen filosofiaan. Erityisen tunnettu Kim oli mielen tutkimukseen liittyvien metafyysisten ongelmien analyysistaan.

Työssään Kim oli erityisen kiinnostunut ymmärtämään, kuinka mentaalisten tilojen voidaan nähdä olevan kausaalisessa vuorovaikutuksessa fysikaalisen maailman kanssa – kuinka keho ja mieli voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Hän päätyi ajattelemaan, että tällainen vuorovaikutus on vain näennäistä: mentaalisilla tiloilla – ajatuksillamme, tuntemuksillamme, haluillamme – voi olla kausaalista voimaa vain siinä määrin kuin ne ovat palautettavissa puhtaasti fysikaalisiin tiloihin, kuten aivotiloihin.

Kim päätyi tähän tulokseen ns. ekskluusioargumentin kautta. Lähdetään oletuksesta, että mentaaliset ilmiöt ovat autonomisia – että ne eivät ole ”vain” fysikaalisia ilmiöitä. Lisätään tähän arkijärkemme mukainen oletus, että mentaaliset tilat saavat aikaan muutoksia fysikaalisessa maailmassa – kuten päätöksesi lukea tämän päivän lehti sai sinut kääntelemään Helsingin sanomien sivuja. Mutta oletetaan myös – tieteellisen maailmankuvan mukaisesti – että kaikille fysikaalisille ilmiöille on puhtaasti fysikaalinen syy. Näyttää siltä, että nämä oletukset ovat ristiriidassa keskenään.

Kimin ratkaisu tämän ristiriidan purkamiseksi oli luopua lähtöoletuksesta: mentaaliset ilmiöt eivät ole autonomisia, vaan täydellisesti palautettavissa fysikaalisiin ilmiöihin. Mentaaliset tilat voivat näin aiheuttaa fysikaalisia muutoksia yksinkertaisesti siksi, että ne eivät ole mitään muuta kuin fysikaalisia tiloja.

Kimin muotoilu ekskluusioargumentista on ollut niin vaikutusvaltainen, että on käytännössä mahdotonta löytää mielen ja kehon suhdetta käsittelevää nykytutkimusta, jossa siihen ei viitattaisi. Tämä ei tarkoita sitä, että argumentti olisi aukoton. Päinvastoin: jokainen sen askelista on jatkuvan kriittisen analyysin kohteena.

On mahdotonta sanoa, jääkö Jaegwon Kim historiaan mieli-keho-ongelman lopullisena ratkaisijana. Selvää kuitenkin on, että hänen tapansa käsitellä tätä ongelmaa tulee hallitsemaan keskustelua vielä pitkään.

Tuomas Pernu

Kirjoittaja on yliopistotutkija.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi