Muistot

Juha Muje 1950–2020

Näyttelijä

Näyttelijä Juha Muje kuoli vaikeaan sairauteen Espoossa 9. helmikuuta 2020. Hän oli 69-vuotias, syntynyt Pietarsaaressa 15. elokuuta 1950.

Suomen teatterihistoria tuskin tuntee tiukemmin toisiinsa liimattua näyttelijäjoukkoa kuin he, jotka näyttelivät yhdessä yli kolme vuotta veljessarjaa Kalle Holmbergin ohjaamassa Seitsemässä veljeksessä Turun kaupunginteatterissa.

Esitys ja esittäjät ovat 1970-luvun legenda. Turun kotkien korkein lento käänsi vauhdilla sivun Aleksis Kiven näytelmien tulkintatraditiossa. Ei ollut pojilla peruukkeja.

Erityisen läheisen työparin muodostivat alati kärhämöivät esikoinen ja kuopus, Esko Salmisen tosikko-Juhani ja vaikka pystysuoraa seinää juoksennellut Juha Mujeen Eero. Kun he kohtasivat viime vuoden joulukuussa Teatterimuseolla Veljesten muistelutilaisuudessa, keskinäinen nokittelu ja täydellisen leikkivän ihmisen, homo ludensin, keppostelu täyttivät tilan.

Salminen kertoo Veljesten esityksistä, joissa hänen oli määrä nostaa toinen käsi kohti pilviä ja puhua kaunis monologi nuoruudesta. Siitä ei koskaan tullut mitään. Kohtaus muutti luonnettaan, sillä jokaisen yrityksen yhteydessä Eero kutitti Juhania kainalosta. Ja lopun voi vain arvata.

”Ollaan taas pitkästä aikaa veljeksiä”, Salminen riemuitsi isoveljellisesti Eero-Juhaa olalle taputtaen. Kukaan läsnä olleista ei arvannut, että se oli viimeinen yhteiseen nuotioon puhallus.

Nyt Esko ikävöi Juhaa: ”Läheinen veli lähti.”

Muje oli Salmisen mukaan orgaanisen prosessin ytimessä toimiva paras syöttäjä, kopin ottaja ja myös pallon ilmassa pitäjä.

Sitten Salminen sanoo kauneinta, mitä näyttelijä voi toisesta sanoa: ”Hän antoi aina tuulensuojan sille, joka tarvitsi.”

Juha Mujeen ominaispiirteitä olivat älykäs nopeus, koomikon elastinen kekseliäisyys ja ilmaisun ärhäkkyys. Listaan haluaisin lisätä vielä vikkelyyden, joka muistutti vieteriukon pomppuja. Hän oli myös pelinrakentaja kaikissa tilanteissa ­– sekä tarinankertoja, veijari ja skoijari.

Muje sanoi ajattelevansa rooliaan aina ensin jaloillaan, kuten Juha Heiskanen hänestä kirjoittamassaan värikkäässä elämäkerrassa tietää kertoa.

Juha Muje ja Esko Salminen olivat ikimuistoinen työpari myös Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kirpeän räiskyvässä komediassa Tartuffe, jossa Muje oli ”hurskas” Tartuffe ja Salminen Orgon. Heidän dialogissaan näyttämö valaistui näyttelijöiden nokkeluudesta, yleisö pidätti hengitystään.

He näyttelivät myös isää ja poikaa Holmbergin ohjaamassa Fjodor Dostojevskin Riivaajissa Helsingin kaupunginteatterissa 1989.

Nuoren Mujeen näyttelijän­laadun erityispiirteet ymmärrettiin heti. Hän oli 21-vuotias tullessaan suoraan Teatterikoulusta Ralf Långbackan ja Kalle Holmbergin joukkoihin Turun kaupunginteatteriin.

Mujeen sukkulamainen fyysinen taituruus ja notkeus tekivät hänestä kuninkaiden älyllisen peilikuvan, kuten Kuningas Learin hovinarrin Reko Lundánin ohjauksessa 2005. Legendaarisena Learina oli tietenkin parivaljakon toinen puolikas, Esko Salminen.

Juha Mujeen taiteellisena voittona valmistui Henrik IV:n Sir John Falstaff, ja hän oli myös Holmbergin Rikhard III. Muje rakensi leiskuvaa komiikkaa esitykseen kuin esitykseen ollen Kesäyön unelman riiviömäinen Puck tai toisella kertaa Pietari Pölkky.

Muje sai myös kansainvälistä mainetta, kun Turun kaupunginteatteri teki ikimuistoisen vierailunsa Firenzen festivaalille viemisinään italialaisten ”Tundrien Leariksi” nimeämä Kuningas ­Lear. Muje näytteli Oswaldia. Tuolla matkalla hän sai Esko Salmiselta italialaiselta kuulostavan lempinimen: Giovanni Muzo. Sitä käytettiin yhä: missä Muzo?

Listalla olivat commedia ­dell’arte -sukuiset klovnihahmot puhumattakaan kar­heammista suomalaisista härkäpäistä, päänsä mäntyyn lyöjistä.

Mutta Mujeessa oli koomikon ohella toinenkin puoli. Hän oli vakava tummien virtojen vesi­ratas. Molempia näimme, kun hän Kansallisteatterissa syöksyi tulkitsemaan Pirkko Saision yhteiskuntakriittisiä tai Euroopan historiaa esiin perkaavia tekstejä. Muje näytteli keskeisiä rooleja niin Saision Homossa, Slavassa kuin Mustassa Saarassa.

Hänet muistetaan myös puhuttelevista elokuva- ja tv-rooleista vaikkapa Ulvovassa myllärissä, Hurmaavassa joukkoitsemurhassa tai Raidissa.

Muje toteutti suurten ohjaajien näkyjä. Elämäntyö jätti syvät jälkensä. Nuoruutensa Turun hän vaihtoi noususuhdanteissa Komin, Tampereen Työväen Teatterin ja Helsingin kaupunginteatterin kautta Kansallisteatterin suuriin rooleihin ja läm­piöiden kunniapaikoille.

Aleksis Kiven sanoin, Eeron tuvasta ylös pyhään, pyörryttävään korkeuteen katsoen: ”Hiilakas ja puhdas oli taivas, ei nähty yhtään pilven haitaletta kaarevan kannen alla; ainoastaan poutapääskynen, tuskin silmin näkyvä, siellä välkkyi lentäin sinne, tänne, keveänä ja vilkasna.”
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet