Muistot

Pekka Meriläinen 1949–2019

Tutkija

Professori Pekka Meriläinen kuoli pitkäaikaiseen sairauteen Helsingissä 19. lokakuuta 2019. Hän oli 70-vuotias, syntynyt Tuupovaarassa 25. tammikuuta 1949.

Meriläinen varttui syrjäisessä Herajärven kylässä. Hänen koulu-uransa alkoi kuusivuotiaana kyläkoulussa. Matemaattinen ja verbaalinen lahjakkuus tuli esiin jo kansakoulussa, mutta keskikouluun hänet jouduttiin silti ohjaamaan puoliväkisin.

Tuupovaaran keskikoulua seurasi Joensuun lyseo, lukiota Teknillinen korkeakoulu (nyk. Aalto-yliopisto) ja teknisen fysiikan opinnot. Meriläinen väitteli 26-vuotiaana. Väitöskirjan otsikko ei oikein avautunut alan ulkopuolisille, joten hän itse totesi väitelleensä puolijohteista.

Työura alkoi tutkijana Helsingin yliopistossa ja Suomen Akatemiassa. Fysiikassa innosti erityisesti kaksi suhteellisen uutta asiaa: laser ja ultraääni. Hän tunnisti nopeasti molempien soveltuvuuden lääketieteen käyttöön.

Tie veikin akateemisesta maailmasta yritysmaailmaan, ensin Lasertekiin ja sitten Instrumentariumin haitek-divisoonaan Datexiin.

Meriläiselle tyypillistä oli pitää toinen jalka tutkimuksen, toinen jalka käytännön sovellusten maailmassa. Uraan mahtui dosentuuri Helsingin yliopistossa, professuuri Uppsalassa ja Aalto-yliopistossa sekä tutkimusjohtajuus Datexissa, nykyisessä GE Healthcaressa. Hän toimi myös Instrumentariumin tiedesäätiön asiamiehenä.

Sujuva kynä pääsi oikeuksiinsa Datexin henkilökuntalehdessä Dr. Meriläinen selittää -nimisellä palstalla. Moninaisiin kysymyksiin löytyi nokkela vastaus fysiikan maailmasta.

Meriläinen oli huippututkija: luova, sitkeä ja nopea. Luovuus vaikutti niin happiantureiden kehittämiseen kuin kotona pesulahenkareista muotoiltuihin jouluvaloihin. Merkittävimmät patentoidut keksinnöt liittyivät hengityskaasujen mittaamiseen, potilaan tilan seurantaan leikkaussaleissa ja teho-osastoilla – henkien pelastamiseen.

Etevyydestä huolimatta henkselit eivät paukkuneet. Toki hän oman arvonsa tunsi ja saattoi sanoa, että ”maailmassa kolme ihmistä ymmärtää tämän asian, kokoonnumme ensi keväänä Torontossa”.

Ihmisten tasa-arvo oli Meriläiselle tärkeä asia. Hän ei paasannut sukupuolten tasa-arvosta vaan toteutti sitä käytännössä.

Reetta-vaimon työura kasasi väistämättä kolmen pojan isälle paljon vastuuta kotitöistä. Tilannetta surkutelleille matriarkoille hän tokaisi, että mitä voivottelemista tässä on, kotityöt hoituvat siinä missä naisiltakin. Ruikuttaminen ei kuulunut tapoihin.

Hän oli kiinnostunut lähes kaikesta maan ja taivaan välillä: kirjoista, klassisesta musiikista, urheilusta, geologiasta, merisäästä, kotiseudun ja suvun historiasta.

Penkkiurheilun alkuajoista kertoivat vaikkapa huolelliset tilastot Squaw Valleyn talvikisoista 1960. Innostus urheilun seuraamiseen säilyi sairauden jo tehdessä tuhojaan. Kaisa Mäkäräiselle riitti aina kannustusta.

Pekka ei ollut omien sanojensa mukaan small talk- ja poskisuudelmamiehiä. Introvertti mies viihtyi kyllä mainiosti valikoidussa seurassa. Viihtyi, jos puhuttiin asiaa tai kerrottiin puujalkavitsejä. Huumorintaju kantoi aivan loppuun asti.

Isänä Pekka oli erinomainen: turvallinen ja välittävä, valmis nauramaan ja olemaan naurun kohteena. Neuvoja riitti niin fysiikasta, kalastamisesta kuin hyvästä elämästä ylipäänsä. Hölmöilyjenkään jälkeen kotona ei koskaan tarvinnut pelätä.

Hän rakasti perhettään, lastenlapsia, kotitaloa Tuupovaarassa ja kesämökkiä Kustavin merimaisemissa. Hän jaksoi kalastaa ja haltioitua luonnonihmeistä, merikotkista ja myrskyistä.

Joka kesä Kustavin mökkilaiturille keräännyttiin odottamaan horisontin vihreää välähdystä auringon laskiessa.

Suuri mies osasi arvostaa pieniä asioita.

Jussi Meriläinen

Antti Meriläinen

Mikko Meriläinen

Kirjoittajat ovat Pekka Meriläisen poikia.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet