Muistot

Antti Marttila 1938–2020

Lääketieteen ja kirurgian tohtori, oikeuslääkäri

Lääketieteen ja kirurgian tohtori, oikeuslääkäri Antti Marttila kuoli pitkään sairastettuaan 13. helmikuuta 2020 Helsingissä. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Helsingissä 20. toukokuuta 1938.

Ylioppilaana 1956 Marttila piti silloin harvinaisen välivuoden. Ajatuksissa oli arkkitehdin ura, mutta isä kannusti lääkäriksi. Marttila valmistui lääkäriksi 1964 ja aloitti työt oikeuslääketieteen laitoksella, erikoistui oikeuslääkäriksi ja väitteli tohtoriksi.

Vuonna 1969 Marttila siirtyi lääkintöhallitukseen, joka organisoitiin uudelleen 1970. Hänestä tuli yleisen toimiston päällikkö. Toimisto hoiti terveydenhuollon asioita laidasta laitaan. Keskeistä oli terveydenhuoltohenkilöstön toiminnan asianmukaisuuden valvonta. Siitä tuli Marttilalle työuran kestävä tehtävä.

Lääkintöhallituksen lakkauttamisen jälkeen 1991 työ jatkui lyhytaikaisessa sosiaali- ja terveyshallituksessa. Valvontaan perustettiin terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO, jonka apulaisjohtajaksi Marttila nimitettiin. Virkaa hän hoiti eläkkeelle asti vuoteen 2000.

Lääkärien määrä kasvoi ja suuri muutos oli ulkomaiset lääkärit. Kirjavan joukon pätevöittäminen oli iso haaste. Marttila haki mallia Ruotsista, jossa oli pitkä kokemus.

Työtovereitten keskuudessa Marttila tunnettiin herrasmiesmäisestä käytöksestään.

Hän oli Lääkintöhallinto ry:n kapellimestari. ”Olen sitä mieltä, että Suomen hallinnossa tehtiin suuri virhe, kun lääkintöhallitus lakkautettiin. Terveydenhuollon keskitetty ohjaus ja hallinto hajautettiin kuntiin, josta seurasi sekaannus, joka nyt on huipentunut soteen. Saa nähdä, miten käy”, Marttila totesi pojalleen.

Marttila otti nuorena pianotunteja pikkupakolla. Harrastus sai vauhtia jazz-innostuksen myötä. Kouluaikana hän oli pianistina tilapäisissä yhtyeissä. Opiskeluaikana hän keikkaili pysyvämmässä yhtyeessä osakuntatansseissa, häissä ja niin edelleen. Tämä jatkui pitkälle eläkevuosiin.

Jazz- ja tanssimusiikkiin sopivat urut kiinnostivat Anttia, erityisesti Hammond-urut. Sopivien elektronisten kosketinsoittimien tultua markkinoille Antti oli heti mukana ja vaihtoi soitinta kehityksen myötä.

Kotona urkujen ääressä saattoi kulua useampikin tunti. Urut olivat hänellä mukana palvelutalossakin. Siellä hän soitti talon juhlissa sekä omaksi ilokseen elämänsä viimeisille viikoille asti.

Perheellä oli tukikohta Tuulikki-vaimon kotiseudulla Valkealan Koskijärvellä. Siellä nelihenkinen perhe vietti kesälomansa ja viikonloppuja. Antille oli tärkeää vapaamuuraritoiminta, jossa hän oli mukana 50 vuotta saavuttaen rehtinä, luotettavana ja avuliaana kanssaveljiensä varauksettoman kunnioituksen.

Matti Laaksonen

Heikki Tala

Mika Marttila


Kirjoittajat ovat Antti Marttilan ystäviä, työtoveri ja poika.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet