Muistot

Jorma Lahovuori 1913–2020

Varanotaari

Varanotaari Jorma Lahovuori kuoli 106-vuotiaana Kaavilla 27. tammikuuta 2020. Hän oli syntynyt Kiikassa 15. elokuuta 1913.

Nimen sanotaan olevan enne, mutta Jorma Lahovuoren kohdalla se ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Sata vuotta täytettyään hän olisi perustellusti voinut muuttaa sukunimensä Teräsvaariksi, niin hyväkuntoinen ja elinvoimainen hän oli vielä tuossa vaiheessa.

101-vuotiaana antamassaan haastattelussa kotonaan Kaavin Ahosenniemellä hän sanoi, että ”kotoa en lähde minnekään, ennen kuin viedään”, ja sanansa hän myös piti. Lahovuoren ennätysmäisen pitkä elämäntaival päättyi liki suorilta jaloilta, vain parin viikon sairastelun jälkeen.

Eläkkeelle jäätyään Lahovuori ehti elää liki puolet elämäänsä kaavilaisena, mutta juuriltaan hän oli pirkkalaisia, syntynyt Kiikassa ja käynyt koulunsa Tampereella.

Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1935 Tampereen klassisesta lyseosta ja isänmaallishenkisenä unelmoi upseerin urasta.

Ne haaveet katkesivat kuitenkin asevelvollisuusaikana puhjenneeseen keuhkotautiin ja hoitavan lääkärin tylyyn ar­vioon, että nuorukaisella oli korkeintaan kolme vuotta elinaikaa.

Mutta jos Kalevalan Lemminkäisen äiti pelasti poikansa kuolemasta, niin äitinsä hoivaamana Lahovuorikin herkesi elolle.

Toivuttuaan hän hakeutui virkamiesoppilaaksi Valtionrautateille ja teki sen jälkeen liki 40 vuoden työuran VR:n palveluksessa yleten aikaa myöten sähköttäjästä yhtiön tilitoimiston tilijaoston päälliköksi.

Numerot hyvin tuntevalle ja muistavalle tilimiehelle oli tarvetta myös muualla valtionhallinnossa, aina opetusministeriötä myöten. Jo 60 vuoden iässä hän suoritti varanotaarin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Asepalveluksesta vapautettuna Lahovuori ei joutunut rintamalle, mutta hakeutui vapaaehtoisesti töihin Karjalan radalle. ”Olin aina oikealla asemalla – sillä, jota ei pommitettu”, hän laski leikkiä myöhemmin.

Lahovuoren elämä oli katkolla myös vähän ennen eläkkeelle jäämistä, kun hän haima- ja maksatulehduksen jälkeen sairastui ”keskustalaisten taudiksi” kutsumaansa keuhkoveritulppaan.

Tilanne oli niin vakava, että potilas itsekin luuli kuolevansa. Toisin oli kuitenkin taas jossain päätetty, ja näin Lahovuori saattoi viroista vapauduttuaan muuttaa vaimonsa kanssa Helsingistä Kaavin Ahosenniemeltä vuonna 1974 hankitulle pientilalle viljelemään maata ja hoitamaan niin karjaa kuin metsääkin.

Talo laitettiin hyvään kuntoon ja maata hankittiin lisää, niin että Ekulan pinta-ala lisääntyi 40 hehtaariin. Navetassa kasvatettiin mulleja, ja metsätöissä isäntä uurasti vielä satavuotiaanakin.

Vaimo kuoli vuonna 2009, lapsia perheeseen syntyi kuusi.

Jorma Lahovuoren poikkeuksellinen elinvoima ihmetytti kaikkia.

Pitkä ikä selittyi osittain terveillä elämäntavoilla, ja muisti pelasi kuin partaveitsi loppuun saakka. Voimaa ja virkeyttä toi työ luonnossa.

Iso merkitys oli varmasti myös hänen myönteisellä elämänasenteellaan ja hurtilla huumorillaan. Muiden valitellessa Ahosenniemellä kesällä itikoitten paljoutta, Lahovuori kehaisi, miten hänen pihallaan ”on kesyjä hyttysiä, tulevat oikein kädestä syömään”.

106 vuotta, viisi kuukautta ja kaksitoista päivää, siinä vanhan tilimiehen henkilökohtainen saldo. Panepa siihen nuoremmat!

Seppo Kononen

Kirjoittaja on Kaavin pitäjäseuran puheenjohtaja.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet