Muistot    |   Muistokirjoitus

Eduard Limonov 1943–2020

Kirjailija

Venäläinen kirjailija Eduard Limonov kuoli 17. maaliskuuta Moskovassa. Hän oli 77-vuotias, syntynyt Dzeržinskissä 22. helmikuuta 1943.

Tšekistiperheen poika osallistui alaikäisenä Harkovissa rikollisjengiin mutta jätti sen, kun hänen paras ystävänsä sai kuolemantuomion. 1970-luvulla Limonov runoili Moskovassa samizdat-piireissä, mutta lähti maasta 1974 New Yorkiin, jossa lähentyi punkpiirejä.

Hänen monelle kielelle käännetty autofiktionsa It’s Me, Eddie (ven. Eto Ja, Editška, 1977) kuvaa Amerikan katuojaan sortuvaa runoilijaa. Kirja pursui raivoa, epätoivoa ja kärsimystä. Se häpäisi emigraation harmaantuneita tukipylväitä, solvasi amerikkalaista keskiluokkaa ja ihannoi espanjalaista anarkismia sekä Mustia panttereita.

New Yorkissa Limonov keksi lopullisesti, että kaikki on sallittua ja sokeerasi tällä jokaisen.



Palattuaan Venäjälle 1991 Limonov perusti filosofi Aleksandr Duginin kanssa Kansallisbolševistisen puolueen, jonka nuoret kannattajat käyttivät ­retrostalinistista kuvastoa ja heittelivät poliitikkoja vihanneksilla. Slaavinationalismin ja väkivaltaisen anarkismin sekasotku sopikin 1990-luvun arvokaaokseen.

Seikkailijan veri johti Limonovin sotaan serbien rinnalle Bosniaan. BBC kuvasi, miten Radovan Karadzic uhkailee vuorilta Sarajevoa, sitten Limonov hänen vieressään päästää sinne sarjan rynnäkkökiväärillä.

Vuonna 2001 Limonov tuomittiin vankilaan hänen koottuaan aseellisen ryhmän, joka aikoi kaapata Kazakstanin venäläis­alueet. Vankeus sementoi myytin Limonovista.

Limonov nousi näkyvästi politiikkaan, kun kansallisbolševikeista eli natsboleista tuli kantava voima vuodesta 2006 lähtien.

Krimin valtaus innosti nats­boleja, jotka lähtivät vapaa­ehtoisina Itä-Ukrainaan. Limonov teki itseään tykö kirjoittamalla hallituksen ”Izvestijaan” lännen vastaisia juttuja. Niin limonovilaisten uskottavuus romahti intellektuellin vastarintaa tekevän Venäjän silmissä.

Limonovia on sanottu ”D’Annunzioksi kolhoosin pihalla”. Hänen politiikkansa on romanttisuudessaan ristiriitaista ja piittaamatonta.

Mutta kirjallisuutena hänen tuotantonsa, koko tämä venäläinen ”Taisteluni”, ohittaa lännen pehmoilut. Hänen väkevät teoksensa tuovat horisonttiimme kirjailijan, joka kävi elämäntaisteluaan samoilla huipuilla kuin Henry Miller, Jack Kerouac tai Louis-Ferdinand Céline.

Jukka Mallinen

Kirjoittaja on Edouard Limonovin tuttava.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet