Muistot    |   Muistokirjoitus

Susanna Majuri 1978–2020

Valokuvataiteilija

Valokuvataiteilija Susanna Majuri kuoli äkillisesti 5. maaliskuuta 2020 Ikaalisissa.

Hän oli 41-vuotias, syntynyt Järvenpäässä 24. marraskuuta 1978.

Majuri vietti nuoruutensa Kangasalla ja opiskeli valokuvausta vuosituhannen alussa Turun taideakatemiassa, josta hän valmistui vuonna 2004.

Taiteen maisteriksi hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2007.

Jo opiskeluaikana Majurin teoksissa esiintyi unenomaisia ihmishahmoja, jotka tuntuivat kuuluvan toiseen todellisuuteen ja leijuivat ajoittain vesielementin sisällä.

Vähitellen nämä hahmot valtasivat hänen valokuvateoksensa, ja laajamittaisesti ne esiteltiin yleisölle näyttelyssä Vedentutkijan tytär Suomen valokuvataiteen museossa vuonna 2010.

Pian Majurin teokset saivat myös kansainvälistä huomiota, ja hän nousi yhdeksi merkittävimmistä suomalaisista valokuvataiteilijoista.

Hänen teoksiaan oli esillä lukuisissa näyttelyissä ympäri maailmaa; yksityisnäyttelyitä hänellä oli muun muassa Italiassa, Ranskassa, Saksassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa.

Majurille myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2019. Tänä keväänä hänen teoksiaan on ollut esillä Reykjavíkissa, Islannissa, Lyypekissä ja Saksassa.

Majurin kuvissa henkilöhahmot leijuvat epätodellisessa tilassa. Useimmiten ne uivat sekä veden että maalauksen sisällä, esimerkiksi keskellä lumista vuoristomaisemaa tai lentoon lähtevää sorsaparvea.

Kuvat irtoavat täysin tuntemastamme todellisuudesta ja sen painovoimalaeista luomalla niiden tilalle kuvitteellisen maailman.

Tämän Majuri sai aikaan muokkaamalla todellisuutta sopivalla tavalla. Löytämistään sadunomaisista aiheista kuvaaja suurensi valtavia taustakankaita ja upotti ne uima-altaaseen näyttämöksi hahmoille, jotka ­uivat perspektiivisääntöjä uhmaavassa veden heijastusmaailmassa.

Kuten hahmot kuvissa, myös kuvaaja itse oli vapaa liikkumaan toden ja kuvitellun välissä. Hahmot Majurin kuvissa oli upotettu kuvien kuvitteelliseen maailmaan, jossa mikä tahansa oli mahdollista.

Susanna Majurin persoonaa oli mahdotonta erottaa hänen kuvistaan ja taiteestaan. Mielikuvitus, fiktio, sadut ja kuvien tarjoama pakopaikka kiehtoivat häntä. Rakkaus pohjoiseen maisemaan, erityisesti Islantiin, sen kieleen ja tarinoihin oli usein läsnä hänen ajattelussaan ja taiteessaan.

Kaunokirjallisuus ja musiikki olivat hänelle myös tärkeitä, ja niihin hän eläytyi vahvasti.

Tämä voimakkaasti kokeminen, eleiden ja aavistusten viritetty herkkyys ja tulkinta yhdistyivät aina myös tietynlaiseen älylliseen merkityksenantamiseen ja täsmällisyyteen. Hän saattoi liikuttua äkillisesti ja syvästi, mutta hänen taiteellisessa työskentelyssään liikkui mukana myös teoreettinen kiinnostus ja pohjavire.

Hyvin henkilökohtainen kokeminen yhdistyi kielelliseen ja sanallistettuun.

Susannalla oli ainutlaatuinen kyky liikkua keveästä, spontaanista ja leikkisästä syvän merkityksellisyyden äärelle.

Hänellä oli myös häkellyttävä taito solmia yhteyksiä ja ystävyyksiä, saada ihmiset tuntemaan erityisyyttä ja ihmeellisyyttä. Hän halusi ilahduttaa ystäviään, antaa lahjoja, kehittää hauskoja tilanteita ja luoda seikkailun ja yllätyksen tuntua.

Tätä kiehtovaa viehkeyttä on paljon myös hänen kuvissaan, jotka hypähtävät ulos realistisen maailman sovinnaisuuksista. Susannan teoksissa kaikki on mahdollista, ja kuitenkin niihin liittyy myös jotakin rajallista ja surumielistä.

Susanna Majurin myötä menetimme poikkeuksellisen taiteilijan ja persoonan.

Marjaana Kella

Anni Leppälä

Laura Naukkarinen


Kirjoittajat ovat Susanna Majurin ystäviä ja kollegoja.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet