Muistot    |   Muistokirjoitus

Esko Kauppila 1942–2020

Kirjakauppias

Kirjakauppias Esko Kauppila kuoli syöpään Helsingissä 30. maaliskuuta. Hän oli 77-vuotias, syntynyt Helsingin maalaiskunnassa 27. heinäkuuta 1942.

Kauppila eli ja vaikutti koko ikänsä Malmilla, jonne hänen isänsä Toivo Kauppila oli tullut kirjakauppiaaksi 1932. Esko Kauppilan ensimmäinen kotikin oli kirjakaupan sivuhuoneessa Malmin torin laidalla.

Ympäristöään tarkasti havainnoineena ja elämälle uteliaana hänestä kehkeytyi vähitellen rikasmuistinen kotiseutuhistorian tuntija.

Kysymys ammatinvalinnasta ei ollut Kauppilalle vaikea.

Käy­tyään Malmin kauppaopiston, jota hänen isänsä oli ollut perustamassa, poika siirtyi perheyrityksen palvelukseen.

Vanhempiensa ohjauksessa hän kasvoi kirjakauppiaan rooliin ja otti vastuun liiketoiminnasta 1970.

Tuleva elämänkumppani Helena Parkkonen löytyi naapurustosta. Avioliiton he solmivat 1965.

Kodin ohella myös ammattinsa jakaneista puolisoista tuli erottamattomat, ja Esko Kauppilasta onkin vaikea puhua ilman Helenaa.

Perheeseen syntyneet tyttäret ja sittemmin lastenlapset olivat Kauppilalle jatkuvasti läheisiä ja tärkeitä.

Kauppiloiden vastaus kirja-alan kiristyvään kilpailuun oli monille kivijalkaliikkeille tyypillinen selviytymiskeino: palvelu.

”Ei se ole liikesalaisuus vaan hyvin vanhanaikainen malli. Poikkeuksetta kirja ojennetaan asiakkaan käteen”, Esko Kauppila luonnehti kaupankäyntinsä tyyliä HS:n haastattelussa 2006.

Usein avattiin ovikin, kyseltiin kuulumiset ja annettiin suositukset.

Juuri tämä kaupankäynnin sosiaalinen ulottuvuus toi uskollisen asiakaskunnan ja tuotti Malmin kirjakaupalle mainetta.

Vuoden kirjakauppiaan Kirjapöllö-palkinnon Esko ja Helena Kauppila saivat 1991.

Esko Kauppila oli omien sanojensa mukaan aikonut jatkaa kirjakauppiaana 70-vuotiaaksi saakka, kuten aikanaan isänsä. Liikehuoneiston yllättävä ostotarjous kuitenkin sai tarttumaan tilaisuuteen, ja Malmin kirjakauppa sulki ovensa 85 toimintavuoden jälkeen keväällä 2011.

Liike oli vuosikymmenten ajan niin sitova osa elämää, että Kauppila pelkäsi eniten tylsistymistä eläkkeelle jäädessään.

Mutta uusi elämänvaihe toikin mukanaan ilon vapaammasta arjesta. Nuorempana Kauppila oli intohimoisesti omistanut aikaansa tennikselle sekä pelaajana että valmentajana Tapanilan Erässä.

Vielä viimeisenä elinvuotenaan hän aloitti innokkaan taidemaalausharrastuksen, kuin keinona pitää elämästä kiinni.

Eskon pitkänhuiskea olemus, pyöreiden silmälasien takaa hymyilevät silmät ja ystävällinen sananen miltei jokaiselle vastaantulijalle jäivät mieliin.

Juuri valoisa elämänasenne ja alttius olla läsnä tekivät hänestä kaupunginosassaan kaikkien tuttavan. Monitasoiset ihmiskontaktit olivat hänelle elämässä tärkeintä.

”Usein asiakkaat roikkuvat pitkään oven rivassa kiinni, kun Eskolla on juttu kesken. Välillä sitä pitää jopa pidätellä, ettei se juokse niiden perään”, Helena Kauppila naurahtikin puolisostaan HS:n haastattelussa pariskunnan elämäntyön päättyessä.

Toni Piipponen

Kirjoittaja on Esko Kauppilan sisarentyttärenpoika.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet