Muistot    |   Muistokirjoitus

Pertti Pajari 1934–2020

Korjuutyönjohtaja

Korjuutyönjohtaja Pertti Pajari (ent. Kärppä) kuoli syöpään Kemijärvellä 20. huhtikuuta 2020. Hän oli 85-vuotias, syntynyt Kemijärven Isokylällä 22. elokuuta 1934.

Sota-ajalla oli suuri vaikutus Pajarin perheeseen. Kotikylä muun muassa kävi kahteen otteeseen evakossa talvisodan ja Lapin sodan aikana.

Aseveljinä jatkosotaan suomalaisia auttamaan tulleiden saksalaisten sotilaiden majapaikka oli Pajarin tilan naapurissa viereisellä koululla. Vilkkaat Pajarin veljekset kävivät päivittäin katsomassa, kuinka tauolla olleet saksalaissotilaat potkivat pyöreänmuotoista, nahkasta tehtyä esinettä. Kotona pojat yrittivät tehdä samanlaista pyörivää ja potkittavaa esinettä vanhasta karvalakista.

Suomi hävisi sodan ja osana rauhanneuvotteluita muuttuivat saksalaiset aseveljet vihollisiksi. Saksalaiset polttivat Pajareiden kotitalon, tallin ja isosta kivinavetastakin jäi vain perustukset jäljelle, mutta Pajarin veljesten mieleen jäi tuo mystinen nahkapallo. Vuonna 1955 perustettiinkin IPP eli Isokylän Pallo-Pojat ry ja kuningas jalkapallo oli tullut jäädäkseen Itä-Lappiin.

Työuransa Pertti Pajari teki metsä­alalla korjuutyönjohtajana, mutta jalkapallo oli hänelle into­himo. Hän oli aluksi pelaaja ja myöhemmin valmentaja IPP:ssä. Pajarin komennossa edustusjoukkue eteni sensaatiomaisesti vuonna 1975 Suomen cupin puolivälieriin ja nousi kaudella 1980 ensimmäistä kertaa kakkosdivariin.

Valmentajauran huipennus oli vuonna 1981, kun Suomen Palloliitto palkitsi Pajarin vuoden lupaavana jalkapallovalmentajana. Palkkioksi hän kävi Englannissa perehtymässä Arsenalin ja Tottenhamin joukkueiden valmennukseen.

Jalkapallon lisäksi hän menestyi SM-tasolla hiihdossa, oli käsistään taitava ja musikaalinen. Pajari voitti nuorena arvostetun askartelukilpailun itse tekemällään kitaralla. 1960-luvulla hän säesti tanssiorkestereissa.

Lasten syntymän jälkeen 1980-luvulta lähtien Pertti keskittyi perhe-elämään sekä lasten ja nuorten valmentamiseen. Hänelle oli tärkeää tukea nimenomaan lasten urheilua, hän veti kaikille lapsille avoimia harjoituksia ja toimi monien menestyneiden nuorten henkilökohtaisena hiihtovalmentajana.

Valmentajana Pertti oli tiukka, johdonmukainen ja kannustava. Hän jaksoi valaa uskoa viimeiseen asti omien valmennettavien mahdollisuuksiin pärjätä kisoissa. Hän panosti valmennukseen, oli aina ladunvarressa antamassa tekniikkaohjeita, mittasi sykettä ja kellotti aikoja.

Pertti tuntui meistä monista iättömältä ja aina energiseltä. Hän jätti meille perinnöksi urheilun ilon, toisten kannustamisen ja elämässä eteenpäin suuntaavaan asenteen.

Niina Pajari

Kirjoittaja on Pertti Pajarin tytär.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet