Muistot    |   Muistokirjoitus

Olavi Kytö 1946–2020

Urheilija

Persoonallinen urheilija Olavi ”Spede” Kytö kuoli pitkä­aikaiseen sairauteen 16. toukokuuta 2020 Helsingissä. Hän oli 73-vuotias, syntynyt 27. joulukuuta 1946.

Kytö syntyi ja varttui Enossa, Pohjois-Karjalassa, urheilun parissa. Monipuolisen ja voimakkaan miehen päälajiksi tuli kymmenottelu, ensin Kaltimon Kaiussa. Sieltä lähdettyään hän voitti Helsingin piirimestaruudenkin useasti.

Vahvat jalat ja kova ponnistusvoima toivat hänet lentopallon pariin ja Helsingin Eliteen. Menestys huipulla tuli kuitenkin vasta, kun Kytö siirtyi Lautta-Poikien joukkueeseen. Jännittävimmät hetket olivat 1970-luvun lopulla, kun LaPo yritti kammeta Pieksämäen Namikaa alas ykköspaikalta. Finaaliottelut Helsingin Urheilutalolla muistetaan vieläkin Kytön tempuista: hän aloitti syöttönsä kaukaa salin päädystä kyykkyasennosta ja sieltä ylös noustessaan huusi samalla lujaa: ”Jouniiii...” pallon liidellessä ja leijuessa Pieksä­mäen puolelle. Hyvin PNMKY kuitenkin hoiti hänen syöttönsä ja voitti mestaruuden.

Suomen mestaruuden Kytö voitti vasta lentopalloseura Hesan riveissä keväällä 1985. Silloin kukistui viimein PNMKY finaalissa. Siinä vaiheessa hän oli jo enemmänkin penkin puolella kakkosvalmentajan roolissa, mutta yhä yhtä suurella äänellä ja vaikutuksella. Olavi Kytö pelasi yhteensä 198 mestaruussarjaottelua, voitti seitsemänä kautena mitalin edustamissaan neljässä seurassa ja edusti maatamme myös 38 maaottelussa.

Amerikkalainen jalkapallo rantautui maahamme 1970-luvun lopulla ja urheilullisena ja isona miehenä Kytö houkuteltiin mukaan pelaamaan Roosterseihin. Hän toimi siihen aikaan ohjaajana Martinlaakson nuorisotalolla ja kun häntä siellä oli kerran pyydetty mukaan, ensimmäinen kysymys oli ollut: ”Mitäs siitä maksetaan?”

Kytön pelipaikka jenkkifutiksessa oli lopulta puolustuksen linjassa ja hänen tehtävänsä oli kutsua puolustus yhteen ”huddle”-huudolla. Muutaman kerran hän niin tekikin, mutta väänsi sitten huudon suuhunsa sopivaksi ”kokkous, kokkous”. Tätä hänen kesällä 1980 lanseeraamaa käännöstään kuulee vielä nykyäänkin silloin tällöin jenkkifutisviheriöillämme.

Kun Spedenä tunnetun Kytön oli kerran nähnyt, ei tarvinnut miettiä, mistä hän oli lempinimensä saanut. Hän oli kookas, tumma ja kiharahiuksinen ja väänsi savvoo. Ei hiljaa, mutta kovvoo, eikä jäänyt sanattomaksi missään tilanteessa. Hänellä oli myös monia tapoja kannustaa pelikavereitaan, yksi niistä oli ”kipinää pönttöön”.

Speden sosiaalisuus ja avoin elämänkatsomus jatkui hänen muutettuaan viimeiseksi vuosikseen takaisin synnyinseudulleen Enoon. Siellä hän osallistui petankkikentän rakentamiseen ja petankista tulikin hänen viimeisin harrastuksensa urheilun parissa. ”Positiivinen oman tien kulkija”, totesi yksi vanhoista pelikavereista ja tähän kaikki me, jotka Spedeen saimme tutustua, varmasti yhdymme.

Hänen lähipiiriinsä kuuluivat kaksostyttäret Tiinu ja Liinu.

Kari Ketonen

Kalle Levon


Kirjoittajat ovat Olavi Kytön ­ystäviä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet