Muistot    |   Muistokirjoitus

Eeva-Leena Vaahtio 1944–2020

Yhteiskuntatieteiden tohtori

Yhteiskuntatieteiden tohtori Eeva-Leena Vaahtio kuoli no­peasti edenneeseen sairauteen Harjavallan terveyskeskussairaalassa 15. toukokuuta 2020. Hän oli 76-vuotias, syntynyt Luvialla 5. tammikuuta 1944.

Vaahtio oli pienestä pitäen nopea oppimaan, hyvämuistinen ja sujuvasanainen. Hän valmistui ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteislyseosta 1963. Opiskelupaikka Turun kauppakorkeakoulussa odotti vuoden Vaahtion työskennellessä kansakoulun­opettajana Eura­joella.

Kauppakorkeasta valmistuttuaan hän työskenteli Rosenlewillä ja Kemiran Vuorikemian tehtailla. Teollisuudesta ura vei koulutuksen pariin Porin kauppaoppilaitokseen ja Porin Ammatilliseen kurssikeskukseen.

Opetustehtäviä seurasivat hallinnolliset tehtävät. Kurssikes­kus­aikaan ajoittui useita ammattikasvatuksen, aikuiskoulutuksen sekä työvoimakoulutuksen uudistuksia, joihin Vaahtio omassa työroolissaan osallistui. Työhallinnon palvelukseen hän siirtyi 1988.

Ura työhallinnossa oli monipuolinen, ja eläkkeelle hän jäi Porin työvoimatoimiston johtajan tehtävästä.

Itsensä kehittämisen palo oli Vaahtiolla vahva, ja työn ohella hän jatkoi psykologian, suomen kielen, sosiologian ja kasvatustieteiden arvosanaopintoja Turun ja Tampereen yliopistoissa.

Tieteenaloista sosiologia vei pisimmän korren, ja vuonna 1998 hän suoritti yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon ja vuonna 2002 yhteiskuntatieteiden tohtorin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa.

Väitöskirjan aihe Rekrytointi, ikä ja ageismi herätti valtakunnallista kiinnostusta, ja kirjallinen lahjakkuus siivitti kirjalliselle uralle.

Vuosien 2006–2012 aikana Vaahtiolta ilmestyi seitsemän kirjaa, lukuisia muita julkaisuja, kolumneja sekä satoja blogikirjoituksia, joista viimeisimmät vain muutamia päiviä ennen sairauden ensioireita.

Vaahtio oli toimissaan määrätietoinen, mielipiteensä vahvasti ilmaiseva, mutta toisia arvostava: nämä ominaisuudet poikivat useita paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia järjestö- ja luottamustehtäviä.

Ansioistaan tunnustuksensa hän sai tasavallan presidentin myöntämät Suomen leijonan ritarikunnan ansioristin (1994) ja Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ansioristin (2003).

Vaahtion sydäntä lähellä eivät olleet elämykset tai matkat vaan perhe, koti ja kotiseutu, kirjat, lukuisat ihmissuhteet ja ympäröivän maailman tapahtumat. Hän oli kantava voima Silvanin sukuseurassa ja pidetty puhuja eri tilaisuuksissa.

Koti Luvialla oli tärkeä ja rakas paikka. Sen sisustus ja koriste-esineet olivat huolellisesti valittuja ja kertoivat tinkimättömästä tyylitajusta.

Yhteiskunnallisen aktiivisuuden vastapainona olivat perheen kanssa vietetyt hetket, pihatyöt, metsälenkit ja löylyt omassa saunassa. Eeva-Leenasta oli ”ihanaa olla kotona”.

Anne Vaahtio

Sirpa Tuori

Kirjoittajat ovat Eeva-Leena Vaahtion tytär ja sisar.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolleet