Muistot
Johanna Tuomela 1973–2020
Turun yliopiston dosentti ja syöpätutkija Johanna Mirjami Tuomelahttps://www.hs.fi/haku/?query=johanna+mirjami+tuomela (o.s. Paunonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paunonen) kuoli rintasyöpään kotonaan Turussa 14. toukokuuta 2020. Hän oli 47-vuotias, syntynyt Porissa 13. huhtikuuta 1973.
Tuomela valmistui Turun yliopistosta filosofian maisteriksi 2001 ja syöpäbiologian tohtoriksi 2010. Hän toimi 2010–2011 post doc -tutkijana University of Alabama at Birminghamin (UAB) syöpäkeskuksessa Yhdysvalloissa, missä hän löysi erittäin huonoennusteisen kolmoisnegatiivisen rintasyövän alaryhmän. Suomeen palattuaan hän perusti oman tutkimusryhmän, joka selvitti mm. TLR9- reseptorin merkitystä syövässä ja kehitti syöpämallinnusta moderneilla kuvantamismenetelmillä.
Tuomelan väitöskirjatyöntekijät saivat ohjaajakseen ystävällisen moniosaajan ja visionäärin, joka apurahojen keräämisen lomassa keitti ryhmäkokousten kahvit. Kansainväliset tutkimusryhmäläiset saivat tasokkaan ja toimivan asiantuntijaohjauksen lisäksi nauttia lukuisista ja hyvin järjestetyistä sosiaalisista riennoista.
Tuomela toimi pitkäaikaisena opettajana biolääketieteen laitoksella ja oli merkittävä hahmo Turun syöpätutkijoiden hallituksessa vuosien ajan. Hän oli mukana monissa keskeisissä Turun yliopiston PET-tutkimuksissa ja syöpä- ja biopankkihankkeissa ja julkaisi ahkerasti. Hän oli perustamassa myös tautimallintamisen start-up yrityksiä Turkuun.
Tuomelalle ominainen yhteisöllisyys johti ennen pitkää laajaan kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön. Sairastumisensa myötä hän toi julkisuudessa esille potilaan näkökulmaa, erityisesti uusien syöpälääkkeiden saatavuuteen ja korvattavuuteen liittyvää epäoikeudenmukaisuutta. Hän toimi aktiivisesti Siskot-syöpäpotilaiden vertaistukiryhmässä.
Tuomela oli aktiivinen kulttuurielämässä. Hän soitti klarinettia Turun VPK:n puhallinorkesterissa ja useissa perhejuhlissa. Musiikin lisäksi liikunta eri muodoissaan oli hänelle tärkeää. Johannan lähipiiriin kuuluivat puoliso, kaksi aikuista lasta ja lapsuuden perhe. Hänelle erityisen rakas paikka oli suvun saarimökki Merikarvialla.
Johannan stressinsietokyky oli omaa luokkaansa. Ei ollut sellaista tutkimus- tai opetushaastetta, jonka edessä hän olisi taipunut. Kaikkeen löytyi ratkaisu töitä tekemällä. Kun tieto vakavasta sairaudesta tuli, hänen rohkeutensa ja kestokykynsä punnittiin. Raskaiden hoitojen lomassa Johanna jatkoi töitä kuten ennenkin.
Vielä huhtikuussa juotiin julkaisukuohuviinejä ja soitettiin kitaraa Johannan terassilla, hauskoissa mutta katkeransuloisissa merkeissä. Vain kymmenen päivää ennen kuolemaansa Johanna osallistui tutkimusryhmänsä laboratoriokokoukseen. Rohkeus, viisaus ja lempeys kuvastivat hänen luonnettaan. Hän haaveili lastenlapsista ja siitä, että näkisi tutkimustyönsä auttavan kohtalotovereitaan.
Maija Valta
Pirkko Härkönen
Katri Selander
Kirjoittajat ovat Johanna Tuomelan ystäviä ja työtovereita.
Tuomela valmistui Turun yliopistosta filosofian maisteriksi 2001 ja syöpäbiologian tohtoriksi 2010. Hän toimi 2010–2011 post doc -tutkijana University of Alabama at Birminghamin (UAB) syöpäkeskuksessa Yhdysvalloissa, missä hän löysi erittäin huonoennusteisen kolmoisnegatiivisen rintasyövän alaryhmän. Suomeen palattuaan hän perusti oman tutkimusryhmän, joka selvitti mm. TLR9- reseptorin merkitystä syövässä ja kehitti syöpämallinnusta moderneilla kuvantamismenetelmillä.
Tuomelan väitöskirjatyöntekijät saivat ohjaajakseen ystävällisen moniosaajan ja visionäärin, joka apurahojen keräämisen lomassa keitti ryhmäkokousten kahvit. Kansainväliset tutkimusryhmäläiset saivat tasokkaan ja toimivan asiantuntijaohjauksen lisäksi nauttia lukuisista ja hyvin järjestetyistä sosiaalisista riennoista.
Tuomela toimi pitkäaikaisena opettajana biolääketieteen laitoksella ja oli merkittävä hahmo Turun syöpätutkijoiden hallituksessa vuosien ajan. Hän oli mukana monissa keskeisissä Turun yliopiston PET-tutkimuksissa ja syöpä- ja biopankkihankkeissa ja julkaisi ahkerasti. Hän oli perustamassa myös tautimallintamisen start-up yrityksiä Turkuun.
Tuomelalle ominainen yhteisöllisyys johti ennen pitkää laajaan kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön. Sairastumisensa myötä hän toi julkisuudessa esille potilaan näkökulmaa, erityisesti uusien syöpälääkkeiden saatavuuteen ja korvattavuuteen liittyvää epäoikeudenmukaisuutta. Hän toimi aktiivisesti Siskot-syöpäpotilaiden vertaistukiryhmässä.
Tuomela oli aktiivinen kulttuurielämässä. Hän soitti klarinettia Turun VPK:n puhallinorkesterissa ja useissa perhejuhlissa. Musiikin lisäksi liikunta eri muodoissaan oli hänelle tärkeää. Johannan lähipiiriin kuuluivat puoliso, kaksi aikuista lasta ja lapsuuden perhe. Hänelle erityisen rakas paikka oli suvun saarimökki Merikarvialla.
Johannan stressinsietokyky oli omaa luokkaansa. Ei ollut sellaista tutkimus- tai opetushaastetta, jonka edessä hän olisi taipunut. Kaikkeen löytyi ratkaisu töitä tekemällä. Kun tieto vakavasta sairaudesta tuli, hänen rohkeutensa ja kestokykynsä punnittiin. Raskaiden hoitojen lomassa Johanna jatkoi töitä kuten ennenkin.
Vielä huhtikuussa juotiin julkaisukuohuviinejä ja soitettiin kitaraa Johannan terassilla, hauskoissa mutta katkeransuloisissa merkeissä. Vain kymmenen päivää ennen kuolemaansa Johanna osallistui tutkimusryhmänsä laboratoriokokoukseen. Rohkeus, viisaus ja lempeys kuvastivat hänen luonnettaan. Hän haaveili lastenlapsista ja siitä, että näkisi tutkimustyönsä auttavan kohtalotovereitaan.
Maija Valta
Pirkko Härkönen
Katri Selander
Kirjoittajat ovat Johanna Tuomelan ystäviä ja työtovereita.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
