Muistot    |   Muistokirjoitus

Esko Laakso 1930–2020

Kouluneuvos

Kouluneuvos, rehtori, filosofian maisteri Esko Laakso kuoli 22. huhtikuuta 2020 Vantaalla. Hän oli 89-vuotias, syntynyt 1. toukokuuta 1930 Messukylässä, Vehmaisissa.

Kotipaikka Vesto, isä, äiti, viisi veljeä ja sisar, kotitilan työt ja ympäröivä luonto loivat Esko Laaksolle elämän perustan. Vanhempiaan hän muisti aina kiitellä heidän ahkeruudestaan ja viisaudestaan kouluttaa kaikki lapsensa.

Laakson oma koulutie alkoi Vehmaisten kansakoulusta ja jatkui Tampereen klassillisessa lyseossa.

Helsingin yliopistossa Laakso opiskeli fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa. Valmistumisensa jälkeen 1956 hän toimi matemaattisten aineiden opettajana. Vuonna 1965 hänet valittiin vasta perustetun Simonkylän yhteiskoulun rehtoriksi. Simonkylän yhteiskoulun ja lukion rehtorina Laakso työskenteli 29 vuotta. Sadat uudet ylioppilaat, myös neljä omaa lasta, saivat päästötodistuksensa rehtori Laaksolta.

Vantaalaisesta Simonkylän lukiosta tuli Laakson johdolla valtakunnallisesti merkittävä koulu. Syksyllä 1981 se sai useiden halukkaiden joukosta oikeuden toimia kurssimuotoisen opiskelun kokeilukouluna.

Kouluhallituksessa luotettiin Laakson kykyyn saada opettajat mukaan ja viedä kokeilu onnistuneesti läpi. Viisi vuotta myöhemmin ohjelma laajeni luokattoman lukion kokeiluun.

Laakso oli mukana lukuisissa työryhmissä pohtimassa muun muassa luokattoman lukion tuntijakoa ja ylioppilastutkinnon hajauttamista. Hänestä tuli myös suosittu luennoitsija eri puolilla maata järjestetyissä lukioaiheisissa koulutuksissa. Luottamus Laakson asiantuntemukseen sai vahvan näytön, kun opetusministeriö nimitti hänet selvitysmieheksi kartoittamaan lainsäädännön vaatimat muutokset luokattomaan lu­kioon siirryttäessä.

Suomen Rehtorit ry:n toiminnassa Laakso oli vuosikymmenien ajan aktiivisesti mukana. Helsingin Seudun Rehtoreiden puheenjohtajana hän toimi 12 vuotta.

Keskeisenä Laakson ajattelussa ja toiminnassa oli aina oppilas. Rehtorina hän oli kannustava, järjestelmällinen ja määrätietoinen, samalla myös huumorintajuinen ja empaattinen. Häntä arvostettiin ja kunnioitettiin, hänestä pidettiin.

Vuonna 1952 Esko tapasi tulevan puolisonsa Tertun, jonka kanssa yhteinen taival kesti lähes 68 vuotta. Perhe oli Eskolle aina tärkeä. Erityisesti iloa toivat kahdeksan lastenlasta. Yksi mieluisimmista tehtävistä hänelle olikin vaarin tehtävä.

Urjalan kesäkoti oli rauhan ja toimeliaisuuden paikka. Kalastus, marjastus, puutarhan työt ja luonnon seuraaminen toivat vastapainoa työlle.

Eläkkeelle jäätyään rehtori aloitti uuden uran puutöiden parissa. Käsistään taitava ja huolellinen matemaatikko nikkaroi pöytiä ja kaappeja samalla asioita tuumaten. Päätökset syntyivät aina harkiten, klassillisen lyseon seinälle kirjoitetun latinan lauseen mukaisesti: festina lente.

Esko Kaarna

Minna Saano

Kirjoittajat ovat Esko Laakson ystävä ja kollega sekä tytär.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi